Syksyn tuoksu

Syksy ilmoittaa tulostaan kaatosatein. Unnallekin sain jo pukea villaista päälle.

Tähtisilmä, suukkosuu

Sateen jälkeen kävelimme Antin kanssa Mustavuorella. Metsässä tuoksuu syksy. Pisaroissa on jotain samaa kauneutta kuin meidän vauvamme sinisilmissä.

Syksyinen sointu

Keijun juhlakangas

Antti kuvasi niin paljon kauniita kuvia, että tuli vaikeus valita, mitkä hän laittaisi Blipfotoon. Nämä kauniit kuvat jäivät yli. Nyt minä pääsin nimeämään ne tänne.

Maalla ja kaupungissa

Ihan maalle ja ihan kaupunkiin on meiltä suurin piirtein saman verran matkaa. Tänään kävimme kummassakin.

Unnalla oli eka kertaa käytössään Molon hauska pitkähihainen body. (Vaatemerkin nimikin on näin suomalaisittain melko hauska, hihhih...) Kuosin nimi on Animal Farm, mutta body on niin muodikas, että sopii minusta täydellisesti niin maalle kuin kaupunkiinkin.


Muutkin merkin vaatteet ovat minusta tosi kivoja ja erilaisia. Ne näyttävät hyviltä ja ovat käytännöllisiä, mutta eivät kyllä mitään edullisia. Body on ostettu alesta ja Unnan bambipöksyt ystävämyynnistä. Ne olivat kovassa käytössä, mutta ovat nyt jo aika naftit.

Helle yllätti minut täysin. Sipoossa muunnuin käden käänteessä maalaiseksi: heitin farkut pois, kiedoin huivista hupsun hameen ja lainasin kumisaappaita. Unnan asuunkin olisi oikeasti kuulunut housut, mutta niissä oli liian kuuma.

Menimme siskoni kanssa katsomaan hevosia. Kaukaa katsottuna ne olivat Unnasta niin ihania, että pääsi riemun kiljahduksia. Aiemmin ne olivat ihania siihen asti, kunnes siskoni hevonen, Liina, erehtyi ihan hiljaa hörähtämään. Se oli vähän turhan jännä ääni. (Liina on tuo vaaleampi hevonen taustalla.)

Kaupungissa riemun kiljahduksia sai aikaan jälleen keinu. Ja vaikka sää pysyi koko päivän lämpimänä, lähempänä merta oli housutkin jo hyvä pukea. Myös minulle. ;-)

Ekat sanat

Unna sanoi sunnuntaina todistettavasti ihan oikeita sanoja ihan oikeassa asiayhteydessään.


Unna on osannut sanoa "äiti" jo ainakin nelikuisena, mutta tuskin vieläkään tietää, mitä se tarkoittaa. Minusta tuntuu, että se on Unnasta hyvä yleissana vähän kaikkeen, vailla sen kummempaa merkitystä. Kun minä tulin kerran huoneesta poistuttuani takaisin, kysyin Unnalta: "Kukas täältä tulee?" Unna vastasi minulle: "Ääliö". Myöskin Unna on osannut vastata nakertavansa "kenkää" aivan oikein sanaa taivuttaen sekä sanonut jutuilleni "höpöhöpö". Hän sanoo myös taitavasti "täti" ja "pappa", mutta epäilen, ymmärtääkö hän niidenkään merkitystä. Sen sijaan uskoisin, että Unna ymmärtää sanan "isi". Kun isi oli tässä kesälomalla herännyt ennen meitä, heräsi Unna ja alkoi hokea "isi, ii-si" ja katseli ympärilleen. Minusta tuntuu mahdolliselta, että hän tosiaan etsi isiä.


Sunnuntaina olimme Antin vanhempien luona käymässä. Olemme yrittäneet nyt opettaa Unnaa lähtiessä vilkuttamaan ja sanoneet itse samalla "heihei". Nyt Unna sanoi mummulle ihan selvästi takaisin "heihei" ja vilkutti molempia käsiään. "Lapsennehan on nero - se sanoi heihei", mummu sanoi hämmästyneenä. Emme oikein tienneet, oliko kyseessä onnenkantamoinen vai silkkaa taitoa.


Tänään varmistui, että taitoahan se oli. Unna näki itsensä peilistä, ilahtui suunnattomasti ja vilkutti peilikuvalleen hokien: "heihei". Sana on tänään ollut kovassa käytössä.


Vilkuttelusta ei ole nyt kuvaa, mutta laitan tänne "loppukevennykseksi" mielestäni huikean kuvan, jonka Antti on ottanut viime viikolla. Minusta on ihana, että Antti ottaa kuvia kaikenlaisista tilanteista - arjesta ja juhlasta - mutta joskus haluan olla rauhassa. Näin tämäkin kuva voisi sanoa.

Emme mekään sentään koko ajan kuvaa tai pidä kameraa mukana. Esimerkiksi tänään kävimme keinumassa ja kävelyllä ihan ilman kameraa, vain nauttien hetkestä ja yhdessä olosta.

KontuFest

Festarivarusteet: Peltorit ja ilmapallo

Olemme aiemminkin kokeilleet Unnan kanssa ilmaiskonserteissa käyntiä, mutta joutuneet lähtemään heti pois. Kuvitelmamme on ollut, että jos menemme jonnekin ihan laidalle, siellä olisi riittävän hiljaista. Ei ole. Nyt olimme varautuneet. Unna ei edes yrittänyt ottaa pois Kid Peltor -kuulosuojaimia.

Rattaiden sisältöä tutkimassa

KontuFest oli lauantaina meille sopivaan aikaan, päivällä. Olimme paikalla niin ajoissa, että ehdimme kuulla meille tuntemattomiakin esiintyjiä. Pelle Miljoonan esiintyessä minä lähinnä syötin Unnaa.

Pelle Miljoona

Kuva on arvatenkin Antin ottama ja käsittelemä...

Väkeä oli ihan pipona.

Valkoisissa aurinkolaseissa ;o)  8o)

Onneksi Unna oli virkeänä ja innoissaan, kun tuli Asa ja JätkäJätkät.

Asa ja JätkäJätkät

Antilla on Asasta ja JätkäJätkistä toinen, ehkä vielä asteen tyylikkäämpi kuva Blipfotossa.


Asa osoitti meitä ja sanoi:"Sydämiä kaikille niille, jotka on ottaneet skidit tänään tänne mukaan". Siis ihan oikeasti se oli just meille osoitettu. Oltiin ihan siinä edessä nimittäin. Anttikin todistaa.

Äidin olkapäiltä näkee hyvin

 Rattaita ei kehdattu väenpaljouteen viedä. Niinpä siirryimme välillä vähän laidemmas tanssimaan. Tanssiminen oli Unnasta hurjan hauskaa.

Niin hauskaa, että tikahtuu

Tämä oli toinen kuva, jota Antti harkitsi Blipfotoon. Lupasin kuitenkin laittaa sen tänne blogiin. Siinä kuvassa Unna tanssii ihan itse.

Minusta kuvassa näkyy se ihana auvoisuus, joka hetkessä oli. Minäkin koitin vähän samaa, mutta ei se ole ihan yhtä hyvä.

Pusu isiltä

Kaiken kaikkiaan oli ihana päivä.

PS. Luin uutisistä, että KontuFestit päättyivät tulipaloon ja tappeluihin! Lähdimme totisesti sopivaan aikaan pois.

Unna-vauvan syysmuoti

Syksy saa tulla - me olemme valmiit!


Tässä on vain osa Unnan ihanista vaatteista, mutta ne ovat sellaisia, mitä voi minusta sekoittaa tosi kivasti keskenään.

Seepra-pipo, Marimekko
pitsibody, Benetton
pusakka, Lindex
Tyllihousuhame, BabyGap

virkattu hattu, Marja Halonen
takki, Name It
housut, Lindex

Unnan mummon ostama Marimekon pinkki Seepra -pipo on minusta ihana. Haluaisin sen sopivan kaikkeen, mutta ihan kaikkeen se ei silti sovi. Äitini osti Marjalta söpön virkatun pipon, joka sekin on paljon käytössä.


Molemmissa asukokonaisuuksissa on Benettonin pitsinen kaulusbody, jonka ostin eilen. Haaveilin vielä röyhelöisemmästä, mutta tämäkin on oikein soma.


Ylemmässä kuvassa on Lindexiltä ostettu pusakka, joka on jo saanut väriensä ansiosta nimen Nasu-pusakka. Se on mukavan rento ja helppo ottaa varalta mukaan.


Alemmassa kuvassa on Name It:in villakangastakki, jonka ostin jo ennen Unnan syntymää. Sen pitäisi olla 4-6 kuukautta vanhoille, mutta on tosiasiassa vieläkin hieman liian väljä... Takki on todella samanlainen kuin oma takkini. Odotan, että pääsemme käyttämään niitä ja olemaan samikset.

Ihanat kukkahousut ovat nekin mummun Lindexistä ostamat. Tässä olen yhdistänyt ne Nasu-pusakan kanssa todistaakseni asujen yhdisteltävyyttä. Tavallisempi arkityyli syntyy näin. Alla on valkoinen kirppikseltä ostettu body, jossa on pieni pinkki kuva.


Ystäväni Amerikasta ostama tyllihame on oikea söpöstimien söpöstin. Mitä tahansa sen kanssa pukee, muuttuu asu jotenkin funkyksi. BabyGapin ihanuutta ei valitettavasti taida Suomesta saada. :-(

Tässä kuvassa tylli-ihanuus on yhdistetty vuoden 2010 äitiyspakkauksesta löytyvään ekopuuvillapaitaan.


Yksi lempivaatteistani on sekin kirpputorilta. Se on itsetehty neulemekko. Sekin on hankittu jo ennen Unnan syntymää. 

sukkahousut, Polarn. O. Pyret

Kuvassa olevat sukkahousut ovat olleet kovassa käytössä. Ne ovat sopineet ihmeen kauan.


Tässä Unnan tämän päivän asu. Vatteet ovat heti söpömpiä Unnan päällä kuin pelkästään. Oranssi paitakin on äitiyspakkauksesta.

Keinussa oli kivaa. Itku tuli, kun otin pois. Keinuttiin vielä lisää, kunnes se ei enää kiinnostanut.

Toimintatiistai

Antti on palannut taas töihin, joten olen keksinyt itselleni tosi paljon tekemistä viikolla.

Sain siskolta etukäteen synttärilahjaksi pilatestunteja. Tänään olimme ylellisesti kahdestaan ja saimme kunnon opastusta. Johan tuntui tehoavan! Monesti minulla on ollut pilateksessa olo, etten ihan tajua, mutta nyt oli toisin. Vielä 2 yhteistä pilatestuntia on tulossa.

Täynnä intoa pilatekseen!

Äitini ja isäni hoitivat Unnaa meidän siskosten jumpatessa. Tähän väliin on kai sopiva korjata, että olen ollut ilman Unnaa enemmän kuin muistinkaan... Olen kuitenkin päässyt kampaajalle äitini hoitaessa Unnaa ja jättänyt Unnan pariksi kertaa ihan vain isän kanssa olemaan aiemminkin.

Mummi syöttää, luomua

Kun hain Unnaa hoidosta, olivat vanhempani jo ehtineet tehdä Unnalle kaikenlaisia ostoksia, muun muassa hauskat koirakengät kirpputorilta. Kengät ovatkin tarpeen, kun Unnalla on kova hinku päästä kävelemään. Unnan pikkuiset All Starit ovat valitettavasti käyneet jo pieniksi. Säästämme ne muistona.

Vauhdikasta menoa papan kanssa

Iltapäivällä tapasin lapsuusajan parasta ystävääni. Oli tosi ihana nähdä. Joidenkin kanssa vaan on olo, että aika eikä mikään synnytä etäisyyttä. Vaikkei tämä ystäväni ollut edes ehtinyt tavata vielä Unnaa, ei silti tuntunut, että olisimme yhtään vieraita. Odotan, että näemme pian taas.

Sylissä

Unnalla oli tänään minusta tosi kivat vaatteet. Huomenna kuvailen päivällä erilaisia asukokonaisuuksia. En viitsi kiusata Unnaa pukemalla häntä ees taas, vaikka asut näyttävätkin päällä tietenkin paljon kivemmilta. Ehka niistä saa kuitenkin jonkun käsityksen.

Pikku kaunotar

Perhepotretti

Unnan mummu tarjoutui tänään ottamaan meistä perhepotretin. Tajusin, kuinka harvassa kuvassa olemme kaikki yhdessä. Itselaukaisevaa tulee hyvin harvoin käytettyä. Jos on ottamassa kuvaa, on auttamatta itse pois siitä.

Meidän perhe

Toiseen perhekuvaan Unnan mummu tarkensi hauskasti sattumalta omaan poikaansa. Siinä me olemme Unnan kanssa Antin omina kultina, pojan kautta sukuun tulleina uusina perheenjäseninä. Kuvaan pääsi myös Unnan kyklooppikaveri: Amphionin kaiutin, joka naurattaa Unnaa. Vaari epäili Unnan hahmottavan siitä ystävällisen yksisilmäisen hahmon.

PS. Mahdollisesti huolestuneille lukijoille: Unna nukkui tänään jo ihan normaalisti eilisistä yöpimpuloinneista huolimatta.

Puoli kaksitoista

Unna on kyllä laitettu sänkyynsä ihan ajallaan ja aika unisena..

Ja ympäri!

..mutta näin käy, jos unirytmin on antanut lipsahtaa ihan miten sattuu.

Konttausaskel!

Konttaustreenit jatkuvat heti väsytokkurasta havahduttua.


Pientä suloista kurkistelijaa on hyvin vaikea laittaa nukkumaan, kun tekisi vain mieli heittäytyä leikkiin mukaan.

Vekkuli kurkkaus

Siellä se nyt nukkuu, mutta äidin blogipäivitys on nyt blogiyöllistys.

Sisustusintoa

Ovien maalaaminen sai minut jälleen innostumaan kodin laittamisesta. Antti suostui lähtemään kanssani Vantaan Ikeaan ja Kodin 1:seen.


Vielä meillä ei ole tilaa Unnan omalle huoneelle, mutta ainakin voin haaveilla. Katselimme lähinnä säilytysratkaisuja vessaan ja uutta kaappia olohuoneseen.

Unnalle sopivat tuoli ja pöytä

Mitään isoja ostoksia ei lähtenyt vielä mukaan. Vessamme on kapeudessaan vähän hankala sisustettava, joten harkitsemme vielä. Ostimme kuitenkin jotain pientä keittiöön ja ihanat satiiniset petivaatteet. Ne ovat Charlotte Skakin suunnittelemat Andrea Satin -petivaatteet. Niitä olisi ollut myös sinisävyisinä ja neutraalin beigeinä. Antti olisi tykännyt niistä hillityimmän värisistä eniten, mutta suostui onneksi toivomiini värikkäisiin.


Unna pääsi jo nyt illalla niihin kömpimään.

Eteenpäin omalla tyylillä

Otin myös videota, mutta se oli niin rakeista, että ajattelin valokuvan jo kertovan tarpeeksi Unnan hauskasta etenemistavasta, josta mainitsinkin jo aiemmassa kirjoituksessani.

Kuten ennenkin, Unna treenaa niin kauan, että ehtii hermostua, eikä oikein osaa lopettaa. Tämän kuvan ottamisen jälkeen lopetin Unnan kuvailun ja menin nukuttamaan pikkuisen mönkijäisen.

Päivitetty pyörä

Gir's G Star X -cyclocross

Antti päivitti "Unnan ekan fillarin":

• Shimano Dura Ace -jarrukahvat ja -vaihteet
• valkoiset vaijerinkuoret
• Sram Red -kammet
• Ihanan pinkit Lizard skins -tankonauhat, jotka maistuivat Unnasta mansikkaakin makoisammilta.

Unna arvioi uusia osia suurella mielenkiinnolla. On hyvät.

Erityisen tyytyväinen Unna on tankonauhoihin, jotka ovat sävy sävyyn pipan kanssa. Testiajossa kuitenkin osoittautuu, että vaikka Unnalle on tullut jo kivasti kokoa, on pyörä vielä hiukkasen iso. Isi saa lainata sitä vielä.

Wasabia

Tänään olimme Antin ja Unnan kanssa ostoksilla. Stockmannin alakerrassa, missä on mm. Stockmannin Deli, on pikasushipaikassa. Valikoimme sieltä herkullisia susheja ja söimme ne paikan päällä. Tykkään laittaa susheihini japanilaiseen makuun verrattuna liikaa wasabia.


Asuntomme olisi pientä pintaremonttia vaille iki-ihana. Tarkoituksemme on vähitellen korjata asia. Ostimme Prismasta kalustemaalia, jolla Antti maalaa vessan oven. Se on Tikkurilan Tunne Väri-sarjan sävy wasabi. Vaikka nimi on trendikkäästi itämainen, sävy sopii todella hyvin Marimekon Kaiku-suihkuverhoon.

Wasabi

Näytöllä näkyvään verrattuna sävy on aavistuksen puhtaampi.

Kaiku-suihkuverho

Laitan kuvia, kunhan wc-projektimme on kunniakkaasti valmis. Se voi kestää kauankin. WC ei kaipaa remonttia, mutta uudet kalusteet kylläkin. Puolivalmiiseen tottuu vahingossa, mutta nyt yritämme skarpata.

Don't worry

Mieheni löysi Bob Marleyn Three Little Birds -musiikkivideon jo aikaa sitten. Vältämme TV:n ja muitten töllöttömien näyttämistä Unnalle - se ei kuulemma tee hyvää vauvojen kielen kehiykselle ym - mutta tätä olemme silloin tällöin näyttäneet. Unna katsoo tarkkaavaisesti ja välillä jopa hyppii ja kiljahtelee riemusta. Diggailee isin kaa. <3

Jalanjälki

Sipoossa näkyy kaikkialla vanhempieni ja siskoni kädenjälki, jossain vähän minunkin.

Isäni ja siskoni tekivät betonivalua viime torstaina porstuaan. Suurin osa betonivalusta jää piiloon laatoituksen alle, mutta pieni osa jää näkyviin. Sain idean, että siihen voisi painaa Unnan jalanjäljen.

Mummi tähtää jalan oikeaan kohtaan

Otin kuvat isäni kännykän kameralla ja hän lähetti ne minulle. Betoniin ei saanut kaiverrettua päivämäärää näkyviin - tila on niin pieni - mutta se jää nyt muistiin ainakin tänne. Se on torstai 4.8.2011.

Heppulikeppuli

Liikumme paljon metrolla. Se on Unnasta kivaa, koska siellä on kaikkea kiinnostavaa.

Vaikka Unna olisi väsynyt, hän ei halua nukkua. Unien ystävänä sitä on vaikea ymmärtää, vaikka nukahtamishaluttomuus on kai pikkuisilla ihmisillä ihan yleinen ilmiö. Nykyään ennen nukahtamista Unna tekee kaikkensa, ettei uni vain tulisi. Ennen totaalista väsähtämistä hän on ihan heppulikeppuli. Rennossa köllöttelyasennossa tai paikallaan tulee raivokohtaus, koska rentoiluunhan voi vaikka vahingossa nukahtaa. It's better keep on going!

Metrossa emme viitsi huudattaa Unnaa, ihan kanssamatkustajia ajatellen. Otamme Unnan vaunuista, sillä sylissä hän viihtyy helpommin. Jos kuitenkin koitamme häntä paikalla pitää, alkaa neiti venkoilla, jos on tarpeeksi kierroksilla. Sitä tapahtuu niin usein, että olemme antaneet Unnalle myös lempinimen Venkoliisa.

Väsyneenä monet asiat ovat hysteerisen hauskoja.

Parasta kuitenkin olisi, jos koko ajan kävelytettäisiin.

Tyypillisin heppulikeppulin Venkoliisan ilme