Pikkuserkku

Pyöräkärryt ovat jatkuvassa käytössä. Viimeksi eilen menimme niiden kanssa serkkuni luo tapaamaan suvun uutta tulokasta, Unnan pikkuserkkua Veikkaa. Ikäeroa on 3 kuukautta.

Veikka, 4 kuukautta

Jostain syystä Unna oli kylässä vähän itkuinen. Olisikohan hän vierastanut? Ainakaan Veikkaa hän ei pelännyt vaan oli hurjan kiinnostunut. Oli söpöä, kun hän vähän halusi tarttua poikaa kädestä.

Nyt ikäero tuntuu isolta, mutta kohta sitä ei huomaa. Veikka on vielä kyynärpäiden varassa, kun Unna jo kääntyilee käsillään vinhaa vauhtia.

Kuten Unna, Veikkakin on tosi tarkkkaavainen kaveri. Hän ei ole oikein nähnyt pikkuisia ihmisiä, joten Unnaa oli selvästi jännittävä ilmestys. Varmasti he tapaavat taas.

Pyöräretki Haikon kartanoon

Keskiviikkona pyöräilimme Haikon kartanoon. Olin henkisesti valmistautuut kaameaan koitokseen, jossa viimeisillä voimillani jalat maitohapoilla sinnittelen perille. Matka menikin yllättävän kevyesti. Ruokataukoineen se kesti vain 2 ja puoli tuntia eikä edes tuntunut pahalta. Pyöräilykuntoni on noussut hetkessä. Otin jopa käyttöön vaihteita, joita en ennen jaksanut käyttää edes alamaissa.


Talvisin kartanon alueen kaunis puutarha jää aivan näkemättä. Nyt nautimme siitäkin. Unnan pyöräkärryistä saa katevästi myös rattaat. Työntelimme niitä siellä. Ne ovat tosi kevyet.

Juhlavasti ja urheilullisesti

Ylämäki ylös

Puutarhassa oli myös rauhallista imettää.

"Ei kuvia nyt, paparazzi!"

Terassilla on vielä ihan mukava käydä Unnankin kanssa, mutta ravintolassa käynti ei ole ihan niin hohdokasta. Vanhempani ajoivat vahtimaan ruokailun ajaksi Unnaa. Meillä oli ihanaa kahdestaan ja Unnalla isovanhempien kanssa.


Nautimme Antin kanssa koko menut ja otimme pullon hyvää viiniä. Paikka on kaunis ja ruoka hyvää. Ravintolasta ei tullut kuitenkaan otettua kuvaa, mutta tässä muutama kuva terassilta sitä ennen.

Unna on vähän höpö. Sitruunaa pitää saada syödä, vaikka se vetää naaman irveeseen. ilmeisesti kiinnostavuus päihittää pahan maun.

Kello viiden sitruuna

Lisää tätä!

Kylpylän puolelle saa mennä vauvan kanssa, jos on uimavaipat. Meillä on ImseVimsen kestouimavaipat.


Kävimme kylpylässä sekä heti perille päästyämme että ruokailun jälkeen. Oikein harmittaa, ettei ole kuvia Unnasta siellä. Söpö uimapukukin oli käytössä varmaan viimeisen kerran, kun se on enää nippanappa sopiva. Pikkuinen vesipetomme viihtyi mainiosti. Kylpylä oli pikkuiselle vauvalle juuri oikein kokoinen ja sopivan rauhallinen. Ja selvästi hauska ja jännittävä.

Kylpylästä tulevat

Varmasti uni maittaa uinnin jälkeen

Aamukuva, jonka Antti laittoi Blippiinkin nimellä Morning Glory

Hyvin nukutun yön jälkeen oli mahtavaa polkea myötätuulessa kotiin. Matkaan meni alle puolitoista tuntia ja vältimme sateenkin. Kaikki meni niin nappiin ja reissu oli niin todella rentouttava, että aloin jo suunnitella tulevia retkiä.

Kesäkaupunki

Näillä säillä ei ole harmittanut, että päätimme säästää, emmekä lähteneet kauemmas lomalle. Helsinki on tosi kiva kesäkaupunki. Olo tuntuu kivasti turistilta idässäkin, mutta metrolla pääsee nopeasti keskustaan - sinne minne oikeatkin turistit menevät.

"Idän pikajunassa" on hauskaa

Helsinki by the sea

Kaupungilla kävelee huomaamatta paljon. Minä halusin kulkea rantoja pitkin. Kävelimme muun muassa Hietsulta Kauppatorille.

Korvapuustin kimpussa

Café Esplanadilta saa jättimäisiä korvapuusteja. Sekä Antti että minä tykkäämme niistä. Unna katseli herkutteluamme niin haikeasti, että ajattelimme, että voisihan hän ihan pikkaisen imaista pullan pintaa. Unnan käsitys oli eri: pullaninja hyökkäsi puustin kimppuun, sieppasi siitä aimo palan eikä olisi halunnut luopua herkusta. Unnalla ei kuitenkaan vielä ole niitä hampaita, joten raukka joutui kyllä tyytymään murusiin. Nekin olivat onneksi ihania. Meidän tyttö!

Pieni tytön tylleröinen

Välillä ihan liikutumme, kuinka ihana vaavi meillä onkaan. Hyvin usein se on silloin, kun Unna nukkuu.

Ihan lunkisti vaan

Myös Unnan asennot vaunuissa huvittavat meitä. Korjaamme monesti Unnan asentoa ergonomisemmaksi, mutta Unna on niinkuin haluaa. Tänään näin.

Kiinnostavaa

Paljon leluja kiinnostavampaa on nurmikko. Sitä eivät vanhemmat tyrkytä tutkittavaksi. Se on tutun alustan ulkopuolella. Sitä voi hiplata yhdellä sormella hienostuneesti. Sitä voi repiä ja maistaa. Vähän pitäisi voida maistaa!

Mönkijäinen

Enää Unnaa ei voi jättää hetkeksikään yksin, jos ei varmasti ole tarkistanut kaikkia vaaran paikkoja. Neito tavoittelee kaikkea, mitä ei ole päässyt koskemaan ja käyttää kyllä tilaisuudet hyväkseen. Ihan hetkessä hän on siirtynyt huoneen laidalta toiselle, vaikkei etenekään vielä kovin suoraviivaisesti.


Unna treenaa liikkumista innoissaan heti herättyään. Sängylle Antti laittaa tyynyjä ja peittoja reunaksi, sillä Unna pyrkii nimen omaan reunoilta alas. Se on hänen sanojensa mukaan sitten "nyrkkeilykehä".

Unna treenaa

Unnan etenemistekniikka on huippu hauska ja siitä pitää kyllä ottaa vähän videota.. Hän konttaa jaloilla ihan oikein, muttei jaksa tai tajua kannatella samaan aikaan päätään. Niinpä tyttömme mönkii vähän vinksin vonksin. Välillä Unna pyörii.

Saaressa

Isälläni oli tänään syntymäpäivät. Menimme juhlan kunniaksi veneseuran saareen syömään ja kahvittelemaan.

MS Runeberg ohittaa meidät

Saaressa oli aluksi vain vanhat kaverukset, jotka kuuntelivat jazzia. Pian hekin lähtivät pois. Koko saaripaikka oli meidän.


Unnan nukkuessa päiväunia papan kanssa kävimme Antin kanssa kävelemässä luontopolun. Minäkin innostuin kuvaamaan.

Merkitty reitti

Unohdin ottaa Unnalle hatun mukaan. Onneksi isäni käyttää edelleen kangasnenäliinoja. Hän teki liinasta Unnalle samanlaisen päähineen, millaisia mekin siskoni kanssa käytimme joskus pieninä.

Unna tahtoo nähdä kauas

Isin lasit - kohta suussa!

Antti jäi laiturille kuvaamaan, kun me muut teimme pikkuisen souturetken kurkataksemme kanadanhanhia, jotka söivät levää aallonmurtajasta. Ne kuitenkin lähtivät meitä karkuun niin pian, ettei Unna ehkä oikein huomannut niitä. Kun lähdimme saaresta, hanhet palasivat.

Paluumatkalta

Ihanaa syntymäpäivää, isä!

Äidin vapaapäivä

Muistaakseni olen ollut aiemmin ainoastaan kerran ihan oikeasti pois Unnan luota. Olin kaksi tuntia pois, kun piti siirtää vanhempien kanssa purjevenettä... Tuplasin ajan tänään ja jätin Unnan kokonaiseksi neljäksi tunniksi isälleen.

Oli ihanaa olla kahvilassa ja jutella ystävän kanssa rauhassa. Monesti kun Unna on mukanani kaupungilla haaveilen juovani kahvit kahvilassa Unnan nukkuessa, mutta yleensä Unna herää, kun saan kupin eteeni. Unna on kyllä ihanaa seuraa, mutten hänen kanssaan voi samalla tavalla keskittyä kahvin ihanuuteen. Kahvi on lempipaheeni.

Kahvilla käymisen jälkeen menimme ystäväni kanssa elokuviin. Katsoimme elokuvan Bad Teacher. Alkuperäinen idea oli mennä katsomaan Black Swan, mutta sitä ei mennytkään päivänäytöksenä. Luulen, että oli onni onnettomuudessa, etten päässytkään katsomaan sitä. Bad Teacher oli hauska ja ihanan turhanpäiväinen. Koulumaailmaan sijouttuvana se tietenkin nauratti erityisesti, kun itsekin olen kuvataideopettaja koulutukseltani.. Oli ihana keskittyä elokuvaan ihan täysillä ja muistaa välillä opettajaminääkin.

Antilla meni tosi kivasti Unnan kanssa, mitä en kyllä epäillyt hetkeäkään. Unna oli hekotellut isän syöttäessä häntä ja nukahtanut kivasti päikkäreille kävelyllä. Nyt voin hyvillä mielin jättää Unnan tarvittaessa hoitoon toistekin.


Tekee hyvää välillä muistaa, millainen olen ihan vain itsenäni tai ystävänä, en äitinä. 31. päivä on minun ja Antin hääpäivä. Tarkoitus on laittaa Unna hetkeksi hoitoon ja olla taas hetken ihan vaan mies ja vaimo ilman äidin ja isän rooleja. Vaikkakin olen sitä mieltä, että äitiys on paras roolini! <3


PS. Otin kännykän kameralta kahvilta kuvia. Lisään ne tähän, kunhan saat kuvat siirrettyä koneelle.

Sunnuntai kaupungilla

Unna tarkkailee

Meillä oli ihana verkkainen sunnuntai. Kävimme kaupungilla. Kävelimme Kampista Alppipuistoon ja sieltä Sörnäisiin. Alppipuistoon piti jäädä imettämään, kun olin unohtanut ottaa lusikan Unnan sosetta varten. Alpppuisto oli kuitenkin vähän turhan jännä paikka syödä, kun siellä oli sorsia ja muitakin ihmeellisiä siivekkäitä.

Ehkä Helsingin kaunein puisto

Ihmeellinen olento

Vaasankadulla söimme thaimaalaista ruokaa Tuk Tukissa.  Unna sai pikkulusikan lainaan, joten pääsimme antamaan sosetta. Saimme syödäkin rauhassa, kun Unna oli vatsa täynnä tyytyväisenä rattaissa. Hyvää oli - meistä thaimaalainen ruoka ja Unnasta luumusose.

Pyöräreissuja

Olemme nyt käyneet kahdella pyöräreissulla Unnan kanssa. Ensimmäinen tehtiin viime tiistaina. Ajattelimme, että teemme lenkin, jolla on helppo pysähtyä ja palata äkkiä, jos Unna ei viihdykään kärryissä. Ajelimme ensin Viikkiin, mutta kaikki meni niin hyvin, että kävimme vielä katsomassa konttitaidetta Suvilahdessa. 

Eka reissu

Antti on niin kova ajamaan, että kärryistä saan sopivasti tasoistusta. Seuraan kuitenkin koko ajan Anttia ja Unnaa. Olen siis joutunut Unnan peesiin, vaikka Unna on vasta vauva.


Huomiolippu oli meillä aluksi oikealla, mutta vaihdoimme sen tänään vasemmalle puolelle kun huomasimme, että kärryissä on kuin onkin lippua varten ihan oikea paikka.

Suvilahdesta on kivat näkymät merelle. Sieltä näki myös vanhan kotipaikkamme Merihaan.

Ekan reissun päätepisteestä

Reissusta jäi tosi hyvä maku. Emme ainakaan tehneet kallista hankintaa turhaan. Toiselle reissullekin oli mukava lähteä, kun ensivaikutelma oli niin mainio.

Unna kärryissänsä

Unna silminnähden viihtyy kärryissä ja menee niihin mielellään. Vauvojen istuintuki vaikuttaa oikeasti tukevalta. Niihin saa myös kiinni Öttiäisen, jonka kanssa voi leikkiä, jos maisemat ei kiinnosta. Unna leikkikin Öttiäisen kanssa, mutta myös omien varpaidensa kanssa. Lisäksi hän katseli kiinnostuneena ulos ja huuteli välillä minulle ja Antille samanlailla kuin me huutelimme toisillemme. Kerran Unna huusi jotain, joka kuulosti niin aikuisen puheelta, että Antti luuli Unnaa minuksi ja kysyi: "Mitä?" Välillä Unna kikattaa. G-voimat varmaan tuntuvat jännittäviltä ja välillä vauhti saattaa kutittaa vatsanpohjaa. Epäilemmekin, että kärryjen kyydissä olo on Unnalle tällä hetkellä enemmän huvipuistomeininkiä kuin Linnanmäki. Kärryihin voi onneksi kuitenkin myös nukahtaa.


Tiistai taukoa teki varmasti hyvää jaloilleni. Tänään uskaltauduimme ajamaan jo viitisenkymmentä kilometriä. Huomioon pitää siis ottaa minun kuntoni ja Unnan tarpeet... Ja hyvin meni taaskin.

Eka tauko Immersbyssä

Sipoossa on tosi kauniit maisemat. Mutta myös nähtävyyksiä. Kävimme katsomassa Ior Bockin kaivauksia, joista hän etsi Lemminkäisen temppeliä. Hih.

ior Bockin kaivauksilta

Gumbostrand

On tosi kivaa ajella kun tiedän, että Unna on hyvässä turvassa. Chariot Cougarit ovat pyöräkärrytestien testivoittajat ja sen kyllä huomaa. Ne eivät pompi eivätkä nyi. Anttikin on kaikin puolin taitava ajaja: sekä kestävä että varovainen. On ollut niin kivaa, etten keksi kuin kehuja.

Mun mies ja vauva menopeleinensä

Ilmeikäs tyttö

Kävimme tänään kaupungilla. Hankimme pyöräkärryn, mutta laitan siitä sitten postausta, kun kärryä on ensin päästy testaamaan.


Unnan kanssa on ihana liikkua. Tyttären ilmeet ovat koko ajan todella mainioita ja vaihtuvat koko ajan. Rattaat taitavatkin olla vanhempiin päin tällä hetkellä enemmän siksi, ettei meillä vanhemmilla tule Unnaa ikävä...


Nämä kuvat ovat bussista.

Tämä menopeli pärisee

Pieni sähinä 

Utelias

Tarkkaavainen

Unna on todella kiinnostunut muista ihmisistä. Alemmassa kuvassa hän seuraa kahden naisen viikonloppusuunnitelmia koskevaa keskustelua kuin pingisturnausta. Heidän intensiiviseen keskusteluunsa Unna ei saanut osallistua.


nämä kuvat ovat metrosta.

Monet ihmiset vastaavat pienen tytön hymyyn. Unna flirttaili iloisesti mukavan musliminaisen kanssa. Hän on niin pieni, ettei osaa onneksi ola ennakkoluuloinen ihmisiä kohtaan, jotka ovat ystävällisiä.


Unna vilkuttaa naiselle "hei hei", kun nainen jää pois metrosta.

Kaunissaari

Antin loma alkoi. Menimme lauantaina Norsö -lautalla Kaunissaareen päiväksi. Emme laittaneet herätyskelloa soimaan, mutta ehdimme silti juuri ja juuri yhdentoista lauttaan. Norsö lähtee sopivasti Vuosaaren Aurinkolahdesta, siis ihan kävelymatkan päästä.

Lautta oli yllättävän täynnä. Toisaalta oli niin kuuma päivä ja lauantai, joten ei se toisaalta ollut mikään ihme. Oli niin paahtavaa, että menimme lautan alaosaan, ettei Unna vaan saisi liikaa aurinkoa. Siellä olikin paremmin tilaa kuin yläkannella, jossa emme olisi edes saaneet vierekkäisiä istumapaikkoja.

Antti otti taas upeita kuvia. Niistä näkee mielestäni sään kuumuuden ja paikan rauhallisuuden.

Riisuimme Unnan vaippasilleen, että kuumuus olisi siedettävää. Kun Unna ei ollut varjossa, suojasimme häntä harsoliinalla. Liina harteillaan hän näytti mielestäni ihan supersankarilta. (Ja vaikka hattua ei näissä kuvissa ole, pidimme sitä kyllä muulloin. Nämä kuvat on loppupäivästä.)

Supervauva

Lepäilimme varjoissa, minä pulahdin mereen, kiersimme saaren ja jopa tapasimme Antin työkaverin. Seitsemään ja puoleen tuntiin mahtuu paljon. Palasimme kotiin klo 18.30 yhteysaluksella. Se on viimeinen paluuaika saaresta.

Päästyämme kotiin Antti laittoi taas Blipfotoon kuvan, kuten joka päivä. Tämä kuva oli hyvänä kakkosena, mutta sivuille päätyi kuitenkin kuva Unnasta isin aurinkolasit päässä.