Muusani mun!

Unna ei ole vain blogini innoittaja vaan myös taideteosteni.

Laitoin tänään muutamia akvarellejani esille Café Kahvikujalle. Aukioloaikojen takia moni ei varmasti pääse niitä katsomaan, vaikka haluaisi, joten laitan kuvia tänne. Tai no, olisin laittanut joka tapauksessa..! ;-)

Yleisnäkymää kahvilasta

Näyttely on ihan pikkuinen - teoksia on vain viisi - mutta näyttelyllä on silti nimi: Vastasyntynyt.

Isäni auttoi ripustuksessa ja äiti vahti Unnaa, mutta silti tuli vähän kiire, ottaa kuvia teoksista. Niiden laatu ei ole ihan huippu, mutta tässä ne nyt ovat lähikuvassa.

parkaisee

 Teos näkyy heti, kun tulee kahvilan ovesta sisään.

syö

nukkuu 

perhe

 Tuijotamme ikkunapöydän ääressä herkuttelijoita.

kohtaaminen

Viimeinen teos on oma suosikkini, koska siinä on juuri se tunnelma, jota hain. Sen kuten muutkin kuvat olen maalannut valokuvien pohjalta. Valokuvina ne ovat sellaisia, ettei niitä oikein viitsi näyttää muille, mutta maalauksina ainakin toivon niiden välittävän sen ihanan tunteen, kun vihdoin tapaa oman lapsensa.


Maanantaina pitää vielä viedä vieraskirja. Olisi niin kiva, jos saisi jotain kommentteja!

Lokakuun loppua

Antin isäkuukausi päättyi tänään. Menimme kävelylle kuuden aikoihin. Oli jo niin pimeää, että Antin täytyi ottaa kameran jalusta mukaan. Lokakuun kura ja mätä katosivat pimeään, mutta katulamput paljastivat syksyn lehtien kauneuden. Kirpeä ilma piristi.

Sairaspäivän iloja

Unna ei ole ihan kauhean kipeä, mutta sen verran kumminkin, ettemme viitsineet viedä nuhanenää muskariin tartuttamaan muita. Sen sijaan kävimme koko perhe kävelyllä Mustavuorella. Minäkin kuvasin.

Ja jos Unna ei perhetalolla taiteillutkaan, välipalan syömisen sijaan sujui tänään action painting.

Yksityiskohta teoksesta

Teokseen on käytetty muun muassa mustikkaa, ruispuuroa ja lusikkaa.

Saimme äidin kaverilta käytettynä Unnalle froteehupparin. Käytämme sitä ikään kuin Unnan aamutakkina. Unna näyttää siinä meistä ihan joltain yodalta.

Meidän TivoliAudio -soittimemme kiinnostaa Unnaa. Hän on onnistunut asentamaan siihen erinäisiä hälytyksiä. Silloin tällöin alkaa kuulua olohuoneesta avaruuskohinaa...

Farkut tekee pikkutytön

Unna sai eka kerran ihan kunnon nuhan ja kuumeen, mutta taidettiin päästä aika vähällä. Kuume lähti yössä pois ja nuhakin on jo ihan pientä. Sen ajan minkä neiti on hereillä, on hän hyväntuulinen.

Nuhanenä

Torstaina minä ja Unna olimme Unnan kummitädin kanssa ostoksilla. Ostin alennuksesta polvipituiset farkut. (Ja kerrassaan säästin: H&M:n alesta saa nyt kaksi aletuotetta yhden hinnalla! Sain siis farkkujen lisäksi Unnalle kesämekon odottamaan ensi kesää.) Kotona Unna on usein bodyssa ja sukkiksissa. Kun asuun lisää farkut, asu muuttuu jotenkin isomman tytön siistiksi asuksi.

Minusta on kiva, kun polvipituiset farkut säästävät sukkahousuja kulumiselta. Sitä paitsi on kiva, kun nätit sukkikset vähän näkyvätkin.

En ole ainoa, joka arvostaa Unnan sukkiksia. Pepekin on hulluna niihin. Oikeastaan Pepe on hulluna mihin tahansa Unnan sukkiin. Mitkään kehut ja rangaistukset eivät ole saaneet Pepen intoa laantumaan.

Unnan kuvaaminen on aika haasteellista. Hän on niin nopea! Onneksi sentään jotain kuvia onnistui!

Leikkipuistossa

Lämpöpussin sisällä vaunuissa pärjää hyvin kaupunkitakissa, mutta haalarit ovat tarpeen leikkipuistossa. Tänään leikittiin siellä, joten otin samalla lupaamiani haalarikuvia.

Keinu on kestosuosikki

Tukea vasten pitkin leikkipuistoa

Unna ei osaa kävellä ilman tukea, mutta koko laikkipuisto pitää silti kartoittaa. Kunnon talvikengät ois ihan must. Minulla on Unnalle hienot punaiset nahkakengät kirppikseltä, mutta niiden pukeminen on aikamoista. Katselin tänään netistä huopikkaita, mutta ovat aika tyyriitä! Mistähän saisi halvemmalla?

Kapteeni katsoo horisonttihin

Unnan haalareissa ihastuin pikkuisiin nallekorviin ja taskusta kurkkaavaan kaveriin.

Äidin rakas halinalle

Kaveri aina mukana

Haalari on Sokokselta ja oli suhteellisen edullinen. Joudun kyllä myöntämään, että ostos oli melkolailla turha, koska äitiyspakkauksen haalari menisi Unnalle myös! Ja minä vielä tykkään siitäkin haalarista. Sokoksella ollessani olin vaan ihan varma, että se on jo pieni. Onni onnettomuudessa on, että nyt ainakin erotan oman lapsen haalarin muiden lasten haalareista. Ja on sitten varahaalari, jos nallehaalari vaikka kastuu.

Lämpöpussissa Korkeasaaressa

Lauttasaaren Vaunuaitta on meidän suosikkivauvantarvikeliikkeemme. Ostimme sieltä torstaina Elodie Detailsin lämpöpussin Unnan rattaisiin. Se oli koko liikkeen kallein lämpöpussi, mutta muista pussukoista emme päässeet yhteisymmärrykseen. Ainakin sen pitäisi olla laadukas ja hylkiä vähän sadetta ja likaakin.

Luksusta vauvalle

Luulimme olevamme ajoissa ostoksilla, mutta taisimmekin ehtiä ostaa lämpöpussin nippanappa ajoissa. Tänään oli jo tosi kylmä tuuli. Ainakin Korkeasaaressa.

Syyspäivästä nauttimassa

Unnan rattaissa sen sijaan on lämmin ja hehkuvan keltaista. Voin hyvin kuvitella Unnan näkevän rattaissa unta kesästä.

Unna nukkui tänään ensimmäistä kertaa vain yhdet pitkät päiväunet. Muun muassa hurjat kissapedot jäivät Unnalta näkemättä. Hereillä ollessaankaan hän ei oikein vielä osannut bongata kaukana aitauksissa olevia eläimiä. Uskon, että hänellä oli silti paljon kiinnostavaa nähtävää.

Ihan meidän kohdalla..!

Lähellä vipeltävät eläimet Unna näki. Minimangustit olivat hurjan hauskoja.

Söpöliini

Touhuajat

Lähellä kävelevät riikinkukot vetivät Unnan vakavaksi.

Kaikkein eniten Unna halusi seurata..

..ihan tavallisia pupuja.

"Pupu", opettaa äiti.

Pipo

Tänään oli jo niin kylmä, että ostimme Unnalle kunnon talvipipon. Tuntuu hyvältä, kun pikkuiset korvat saa kunnolla suojaan.

Tykäämme Antin kanssa sellaisista "inkapipoista", mutta Unnan haalarin tyyliin ihan autenttinen inkapipo ei edes sopisi. Ostamamme pipo on kuitenkin sopivan lähellä sitä tyyliä korvaläppineen ja tupsuineen.  Korvaläppien hauskat tupsut on piilossa haalarin sisällä. Ne saa tarpeen vaatiessa sidottua yhteen.

Pipo on Lindexiltä ja kokoa 48, muttei minusta silti ole liian iso Unnalle. Hintakin oli edullinen, 9,95e. Vielä hienomman voisi saada itse tehtyä, jos jaksaisi. Minä en jaksa, kun kaupastakin löytyy näin söpöjä.

Unna näyttää asussaan pikkuiselta laskettelijalta. En malttaisi odottaa, että hän on sen ikäinen, että kykenee suksille! Niin monta ihanaa asiaa odottaa, joita joskus pääsemme tekemään Unnan kanssa..!

PS. Kamerassa on nyt objektiivi, jonka kanssa joutuu kuvaamaan tosi kaukaa, jos haluaa saada muista kuin lähikuvia... Lupaan kuvata haalarinkin vielä jossain vaiheessa.. 

PPS. Yksi "välttämätön" vaatekin on minulla Unnalle tekeillä...

Neliveto

Onko jollakulla vauva, joka vain istuu rauhassa paikallaan ihan ilman sen kummenpaa äksöniä? Sellaisesta emme tiedä mitään. Unna menee eikä meinaa. Hän on alta aikayksikön pois huoneesta, oven takana, vihoviimeisessä nurkassa... Kuuluu vain pikkuisten käsien läpsytys, kun Unna etenee rohkeasti kohti uusia seikkailuja. 

Luxusta on..

..jouda kahvilassa rauhassa hyvä tupplaespresso vauvan nukkuessa.

..lisätä asuun rusetti.

Hyvää idästä

Kävimme tänään vanhempieni kanssa lounasbuffetilla Kontulassa, Al Zobeidi -ravintolassa. Meillä on ollut monesti tarkoitus mennä sinne, kun se on niin lähellä ja sai aikanaan niin ylistävät kommentit Hesarissa. Pieni ravintola oli kuitenkin aina ihan täynnä. Nyt Al Zobeidi on muuttanut isompiin tiloihin. Peruspikaruokapaikoista tutut pizza- ja kebab -listat seinillä saivat meidät epäilemään, onko paikka oikea, mutta olihan se. Hedelmälammaspata oli erinomaista ja muukin ruoka hyvää. Minä bongasin tietenkin vitriinistä ihania pieniä jälkiruokaleivonnaisia. Makuja oli useita ja hinta kaikilla sama 1,50e. Joskus siellä voisi piipahtaa ihan vaan kaneliteellä ja jälkkärilläkin.

Pieni pistaasileivos

Minun arvioni: ****. Se yksi tähti lähtee pois
sisustuksen takia.


Isälle kiitos tarjotusta lounaasta!


PS. Huomaattekos Unnan Me&I -kutsuilta ostetut vaatteet.

Pinsettiote

8-kuukautislääkärintarkastuksessa testattiin, osaako Unna pinsettiotetta. Unna ei ollut mitenkään erityisen kiinnostunut tarjotuista punaisista helmistä narussa, mutta vähän etusormella tökki niitä kuitenkin. "On siinä ainakin alkeellsita pinsettiotetta havaittavissa", lääkäri arvioi. "Emme ole harjoitelleet pinsettiotetta", kauhistelin mielessäni. Itse osasin neuvolakortin mukaan pinsettiotteen jo 6 kuukauden ikäisenä. Päätin, että on alettava harjoitella. Aiemmin tarjoamani banaanipalat olivat liian liukkaita eivätkä vihannespalat houkutelleet tarpeeksi. Paahtoleivän murenet olivat niin herkkua, että niitä kannatti yrittää.

En sotke, kiitos

Perhekoti Kajuutta järjestää alueen lapsille värikylpyhetkiä aika ajoin. Mekin osallistuimme viime keskiviikkona. Unnasta koko homma oli epäilyttävä. Koko teos on minun tekemäni. Unna koski sosetta vain hieman sormella ja maistoi. Kivaa sen sijaan oli tavata muita lapsia.

Kiitos kuvasta Oskarin äidille, Nannalle!

Koiraa ulkoiluttamassa

Perro Pepe innostuu edelleen aina, kun tulemme kylään, mutta liika innostus menee jo nykyään äkkiä ohi. Alla olevassa kuvassa Pepe on odota-käskyn alla ihan kiltisti, vaikka Antin kameran kanssa vaaniminen onkin ihan hirveän jännää.

Perro Pepe

Emme ole ihan kauheasti olleet ulkona Pepen kanssa, koska innostus on siellä ollut ihan mahdotonta, kun Pepeä ei ole voinut viedä mihinkään rauhoittumaan. Nyt ulkoilukin alkaa kuitenkin jo vähitellen sujua. Unnasta on hurjan hauskaa seurata Pepen touhuja vaunuista. Välillä Unna kiljuu riemusta, mutta välillä vain katselee tarkkaavaisesti.

Seuraamme Pepeä sivusta

Silloin tällöin Pepe saa ulkona hassuja hepuleita. Pentuna niitä tuli takuuvarmasti ainakin lumesta. Unna ei osaa pelätä hepuleita yhtään vaan ne juuri ovat hänestä niitä kaikkein hauskimpia. Jos hepuli tulee, jättäydyn Unnan kanssa vähän kauemmaksi.

Pyörivä salama

Samalla lailla kuin kyläily Antin vanhemmilla alkaa myös ulkoilu Pepen ja vaarin kanssa varmasti sujua vähitellen paremmin ja paremmin.

Ihana koira