5-kuukautta vanha hyppijä

Unna on tänään 5 kuukautta ja päivän vanha. Olimme neuvolan 5-kuukautistarkastuksessa. Hän on jo komeat 68 senttiä pitkä ja painoakin on 7895g. Paino on siis laskusuunnassa, muttei onneksi liikaa. Unna sai myös loput rokotteet. Onkohan äidin silmissä vai onkohan Unna oikeasti vähän raasu rokotuksien jälkeen..? Unna kuitenkin lopetti neuvolassa itkut heti rokotusten jälkeen, kun vähän silitti ja pussasi.


Unnan kehitys on sujunut normaalisti. Hän vaihtaa esineitä kädestä toiseen, osaa ilmaista halauvansa jonkin esineen huhuilemalla ja on pari kertaa kierähtänyt mahalta takaisin selälleenkin. Myöskin hän osaa nauraa ja päristä suloisesti.

Päristään ja pompitaan

Luulin, että meillä on se ihmevauva, joka antaa kivasti nukkua. Nyt Unnan alakulmahampaat kuitenkin ovat alkaneet pilkottaa ja kokonaiset yöunet taitavat saada vähän aikaa odottaa.

Hauskinta, mitä Unna tietää, on hyppiminen. Mutta kuka jaksaa hypyttää lähes 8-kiloista vauvaa? En ainakaan minä. Tai ainakaan riittävästi. Saimme kuitenkin ystävältä hyppykeinun käyttöömme. Se on Unnalle kuin Linnanmäki isommalle lapselle. Pidämme siinä Unnaa suositusten mukaisesti korkeintaan 10 minuuttia kerrallaan, vaikka tyttö olisi mielellään pidempäänkin. Vaikka fysioterapeutit eivät hyppykeinua suosittele, ei se meistä voi olla ihan kamalan paha juttu, kun se kerran on niin käsittämättömän hauska. Ja kyllä se hyppely loppuu, jos näyttää, että Unna alkaa varvastamaan.

Stepping girl

Hyppimisen tekee vielä hauskemmaksi, jos on vähän musaa. Olemme kuunnelleet muun muassa NKOTB:n "Step by step"-kappaletta. Äidin laulamana se on Unnasta hassu. ;-)

Pedattu!

Petaan sängyn aina Unnan aamupäiväunien jälkeen, koska ne Unna nukkuu aikuisten sängyssä. Unnasta on hauskaa, kun heilautan peitot suoriksi. Siirrän aina Unnan seuraavan vaiheen tieltä pois. Nyt olen kevään kunniaksi kääntänyt päiväpeiton vaaleavihreän silkkipuolen ylös, sammaleen vihreän samettisen alas.

Kertaakaan en ole vahingossa pedannut Unnaa peiton alle ja unohtanut sinne. ;-)

Vauvan kanssa liikenteessä

Vauvan kanssa liikkumisessa on hyvät ja huonot puolensa.


Miinukset

1. Pitää ottaa vaunut mukaan ja Unnan tapauksessa vielä rintareppukin, kun pikkuisemme ei viihdy loputtomiin vaunuissa. On se kätevämpi kulkea ilman niitä, muttä sitten ei saisi vaavia mukaan...
2. Hissejä joutuu tosi usein odottamaan. Keitä ovat ne käsittämättömät ihmiset, jotka eivät hissiä välttämättä tarvitse, mutta käyttävät niitä silti? Niitä löytyy. Erityisesti inhoan niitä, jotka kiilaavat vaunujen ja pyörätuolilla liikkujien eteen.
3. Vauva on niin söpö, että kaiken maailman tyypit tulevat juttelemaan ja haluaisivat koskea vauvaa. Kerran yksi nainen kaappasi Unnan syliinsä mitään kysymättä ja alkoi lirkuttelemaan. Olin niin pöyristynyt, että estin vasta, kun nainen olisi antanut Unnan imeskellä sormiaan.

Plussat

1. Vaunujen kanssa saa liikkua julkisissa ilmaiseksi.
2. Vaunuista saa aina kehuja. Aina.
3. Ihmiset tulevat juttelemaan. Suurin osa on kuitenkin ihan kivoja tyyppejä eivätkä ala luvatta koskemaan. Etenkin teinityttöjen kanssa on tullut juteltua. He kommentoivat usein Unnan asua. Erityisesti pikkuiset Converset osuvat teinityttöjen silmiin. Myös ulkomaalaiset, isoäidit ja toiset äidit alkavat juttusille. Ja myyjät. En ole ihan varma, onko se hyvä vai huono puoli, että kehumalla Unnaa ylenpalttisesti he saavat usein myytyä minulle jotakin.

Suomalaisin sanonnoin ilmaistuna

Tässä ovat minun kultani, kuin kaksi marjaa.

Mies on komea kuin perkele ja lapsikin söpö kuin sika pienenä.

Iso vai pieni?

Unna ei ole enää mikään vastasyntynyt. Kohta 5-kuukautinen tyttömme näyttää välillä mielestäni ihan isolta tytöltä.

Samana päivänä, ihan pienenkin hetken sisällä, hän näyttää taas ihan pikkuiselta vauvalta.

Me kaunokaiset

Olimme kotona, kun mieheni tuli töistä.Hän kehui, kuinka kauniilta näytimme. Tuli hyvä mieli. Hän otti valokuvia, mutta hänen mielestään ne eivät onnistuneet. Minusta ne olivat kuitenkin hyviä. Näytimme minusta erityisen söpöiltä omissa silmissäni heti kehujen jälkeen.

PS. Katsoin juuri, onko kukaan kommentoinut blogiani. Eipä ollut.. *vink vink* Lukijoita kuitenkin tilastojen mukaan onneksi käy säännöllisesti.

Kävelyllä

Teimme vihdoin kävelyretken Vartiokylän venekerhon kahvilaan. Näimme mainoksen jo talvella ennen Unnan syntymää, mutta jotenkin kahvila vain unohtui, vaikka on mukavan matkan päässä meiltä.


Unna tykkää katsella vaunuista puita. Hän juttelee ja nauraa niille.

Unnan kuvakulmasta

Kahvila on mukava. Menemme sinne varmasti toistekin. Valikoima oli aika hyvä. Sieltä olisi saanut keittoakin edullisesti, mutta halusimme herkutella. Otin mustikkapiirakkaa.

Jossain vaiheessa Unna aina kyllästyy vaunuihin, kun sieltä ei näe tarpeeksi. Siksi kuljetan mukana varalta kantoreppua, vaikka tuntuu hassulta työntää tyhjiä vaunuja.

Minäkin otin yhden kuvan, tämän. Tämä on se meidän tavallinen perspektiivi.

Kaamea Päivix-zombie ♥ ihanat lapsukaiset

Tänään kävin vanhassa työpaikassani näyttämässä Unnaa, kuten olin lapsille luvannut äitiyslomalle jäädessäni. Otin kamerankin mukaan, mutta unohdin laittaa muistikortin. Harmi, sillä matka Suomenlinnaan lautalla on kaunis.


Reissu meni tosi kivasti. Unna nukkui koko matkan, oli perillä iloinen ja virkeä ja nukahti heti kun lähdimme.


Viime vuonna pojat keksivät leikin, jossa olen kaamea Päivix-zombie. He olisivat halunneet leikkiä sitä, mutten valitettavasti kunnolla ennättänyt, kun Unna on niin vähän aikaa hereillä. Olimme kyllä paikan päällä puolitoista tuntia, mutta vauvaa piti näyttää lapsille ja opettajille ja käydä vielä välillä imettämässäkin. Tyttöjen kanssa ehdin jutellakin.


Lapset toivoivat, että olisin palannut äitiysloman jälkeen. En tiedä vielä milloin se päättyy ja missä jatkan, mutta toive lämmitti sydäntäni. Minulla on oikeasti ollut lapsia välillä ikävä ja unissakin he ovat olleet. Hyvissä unissa, joissa ei missään ole tarvinnut käyttää hurjia zombie-voimiani.

Jääkiekon maailmanmestaruus, vauva ja ikäkriisi

Ihan alkuun myönnän, etten katsonut kaikkia pelejä. Olin yleensä nukuttamassa Unnaa. Kun Granlund teki veivimaalinsa Venäjää vastaan, olin makuuhuoneessa Unnan kanssa rauhoittumassa. Ei siitä sitten tullut mitään, kun Antti laittoi TV:n isommalle ja huusi riemusta. Unna meni ihan täpinöihin pelkistä äänistä. Piti mennä katsomaan peli loppuun. Unnakin oli mukana fiilistelemässä.

6-1

Eilen ei sitten haitannut, että tuli valvottua, vaikka Unna nukkuu yleensä aina alkuyöstä pisimpään!


Peliä katsoessa en voinut olla muistelematta vuotta -95. Siis viime vuosituhatta, jolloin olin teini. Mertaranta sentään selosti silloinkin ja runous oli samaa luokkaan. (Esimerkiksi "Sininen vaara leijuu Ruotsin pelialueen yllä" oli minusta oivallisesti lausuttu.)  Silloin pelaajat olivat mielestäni ihan vanhoja, mutta nyt nämä pelaajat tuntuivat ihan poikasilta. Mertaranta kutsui joukkuetta nuorisojoukkueeksi, mutta se ei tehnyt oloani yhtään nuoremmaksi. -95 menimme siskon kanssa katsomaan kisahallille maajoukkeatta ja melkein kosketin Ville Peltosen kättä. Silloin eksyin siskosta enkä enää löytänyt häntä. Mitään ei ollut tehtävissä, joten tuli suru puseroon ja lähdin kotiin. Silloin ei oikein ollut kännyköitä kuin muutamalla rikkaalla jupilla. Niin fossiili olen.

Sisko, vauva ja mies

Nytkin menimme siskon kanssa juhlimaan, mutta hillitysti ravintolaan syömään. Nyt mukana oli oma mies ja vauva. Suomalaiskansallisesti puin Unnalle äitiyspakkauksen leijonapotkupuvun. Oli ihan selvä merkki, että nyt se maailmanmestaruus tulee, kun pukukin oli ihan sopiva.

Pikkujellona

Ravintola Pompeissa

Kävelimme Kauppatorille aistimaan tunnelmia, mutta juhlia tulimme katsomaan kotiin televisiosta. Niin se vaan on helpompi vauvan kanssa.

Kauppatorilla klo 18

Lauantain tapahtumia ja vähän sunnuntain

Lauantaina oli tuulinen päivä, mutta uskaltauduimme silti nuhanenän kanssa liikenteeseen. Menimme Viikkiin katsastamaan kirpputoreja ja fiilistelemään. Unna oli ihana tekosyy vähän tanssahdella Nopsajalan tahdissa. Oli myös tosi kiva nähdä kavereita.

Unnalla oli tanssikaverina muitakin kuin äiti

Viikistä kävelimme Suvilahdelle Stadibike-tapahtumaan. Markkinoinnin puutteen vuoksi yleisöä oli vähän ja viiden euron sisäänpääsymaksukin oli mielestäni vähän liikaa. Pääsipähän kokeilemaan tavarapyörää jonottamatta. Sellaista meille silti tuskin tulee. Chariot Cougar -vaunut hankimme pyörän perään laitettavaksi. Ne ovat muun muassa Kuningas kuluttaja -ohjelman testivoittajat. Ja kun Antti polkee vaunut perässään, saan vähän tasoitusta.

Mamma testaa

Ja seisomaan! Siihen ei ole koskaan liian väsynyt.

Kotona olimme jälleen aika myöhään, muta se ei Unnan menoa haitannut. Nuha taitaa olla jo kohta parantunut.

Otteessa

Sunnuntaina vierailimme jälleen mummun ja vaarin luona. Vaarilla oli ollut perjantaina syntymäpäivät. Juhlan kunniaksi laitoimme Unnalle rusetin. Rusettia ja muita vastaavia asusteita, joilla koko vauvan asun ilmeen saa muuttumaan, kutsun söpöstimiksi.

Reipas tyttö

Vatsalleen kierähtäminen sujuu Unnalta jo rutiinilla. Nyt Unna harjoittelee ryömimistä.


Tämä video on leikattu viime torstaina kuvatuista pätkistä. Pentaxilla saa videota, mutta tähän kuvanlaatua on pitänyt tosi paljon heikentää, että videon saa blogiin. Kaikkein reippaimpia pyristyksiä ei saatu kuvaan, mutta kyllä näistä tytön sinnikkyys näkyy.  Äidin ja isän sydämet sulavat! Jotenkin liikuttavaa, kun Unna jaksaa yrittää, vaikkei millään meinaa onnistua. Yrittänyttä ei laiteta! <3

Hämärän hyssy

Hämärän tullen menemme Unnan kanssa kaksin makuuhuoneeseen rauhoittumaan ja valmistautumaan unten maille. Joskus Antti tulee rauhassa naputtelemaan tietokonetta, että voi olla samassa huoneessa kanssamme, vaikkemme mitään juttelisikaan. Muutama päivä sitten hän otti vaivihkaa nämä mielestäni ihanan tunnelmalliset valokuvat.

Vähän valoa, että kuitenkin näkee

Päivävaatteet pois

Valmiina näkemään kauniita unia

Peilailua

Unnasta on ihana katsella itseään peilistä. Hän tutkii peilikuvaa tarkasti.

En ole ihan varma, tunnistaako hän itseään. Minut hän sieltä kuitenkin selvästi tunnistaa. Hän katsoo vuoroin peilikuvaani, vuoroin minua. Katseessa on oivallusta.

Liian vilkas viikonloppu ja päivänsankareita

Lauantai alkoi 8.30 vauvauinnilla. Sen jälkeen kävimme katsomassa kummipojan muskariesitystä. Hän oli suloinen sambamuurahainen. Sitten vielä matkustimme metrolla ja junalla Vantaalle rakkaan lapsuuden ystäväni 30-vuotispäiville. Se on paljon ohjelmaa aikuiselle, mutta taisi olla liikaa pikkuiselle vauvalle.


Vauvauinnissa Unna väsyi vähän ennen loppua, mutta oli silti hyväntuulinen pukuhuoneessakin. Kun tunti varsinaisesti loppui ja muutkin vauvat tulivat, alkoi Unna itkeä. Itku oli jälleen myötätuntoitkua: Unna itki kun muut itkivät, mutta lopetti heti kun muutkin.Itkukuoro ei voinut olla ihan vähän naurattamatta...


Koska oli kaunis ilma, odottelimme kummipojan esitystä puistossa eväitä syöden. Unna nukkui vaunuissa. Esitystä Unna seurasikin sitten suurella mielenkiinnolla. Olin vähän hämmästynyt, kun nelikuisemme katseli tarkkaavaisesti ja hiljaa näyttämön tapahtumia. Välitauoilla oli kuitenkin ihanaa flirtata isille äidin sylistä.

Kuva Unnasta yleisössä. Unna itse tykkää kuvasta tosi paljon ja nauraa sille.

Sambamuurahainen esiintyi niin kaukana meistä, ettemme valitettavasti saaneet hänestä kunnon kuvaa. Kaikkien lasten esitykset olivat kuitenkin mielestäni tosi liikuttavia. Luultavasti itken koko Unnan ensimmäisen esiintymisen ajan, vaikka Unnan rooli olisi olla hiljaa kököttävä kuusi tai kivi.

Isommat esiintyjät rivissä parrasvaloissa

Esityksen jälkeen menimme kotiin vaihtamaan juhlavaatteet, viemään ostokset kaappiin ja laittamaan uimavaattet kuivumaan. Mietimme, onko lähtemisessä mitään järkeä kun Unna oli niin väsynyt, mutta lähdimme silti. Unna nukkuikin vaunuissa. Juhlissa hän ei kuitenkaan enää ollut oma aurinkoinen itsensä. Epäilimme, että hän olisi saattanut alkaa vierastamaan.

Unna päivänsankarin sylissä

Illalla Unna yski sängyssä ja oli tosi nuhainen. Itkun syy taisikin olla siinä. Ensimmäisen äitienpäivän vietinkin siis pienen nuhanenän kanssa.Koska pikkuisella ei kuitenkaan ollut kuumetta, nautimme kauniista säästä ulkona. Antin piti ottaa kuva meistä hänen rakkaista naisistaan valkovuokot korvan takana, mutta Unna nukkuikin. En halunnut herättä kipeää pienokaista, kun hänen hyvä unensa tuntui paremmalta äitienpäivälahjalta.

Minä, äitienpäivänsankari

PS. Kuvat on taas kaikki Antin ottamia. Kamera olisi nyt välillä kotonakin. Pitää harjoitella, kunhan ehtii.. Nuhanenässä on vähän enemmän hommaa kuin muulloin.

Red summer wine

Aurinko paistaa, muttei vielä juuri lämmitä. Silti on jo mukavampaa käydä kävelemässä. Unnan pukeminen vaan tuntuu vähän kinkkiseltä, kun en halua, että pikkuiseni joutuisi hikoilemaan tai palelemaan. Vaunuissa on varmasti lämmin, mutta jos ottaa tytön katselemaan maisemia, voi tulla hiukan kylmä. Pipo silmillä tosin ei auta, vaikka pääsisi syliin...

Unnan nukahdettua kävelyn jälkeen yöunille avasimme Alcudiasta ostamamme paikallisen viinin. Meistä on kiva tukea pieniä tuottajia, vaikkei viini ehkä ollutkaan parasta mahdollista. Hyvää kuitenkin ja toi lomamuistoja mieleen.

Port d'Alcudiassa oli matkailukauden avajaiset, kun olimme lähdössä. Satama täyttyi illalla torikojuista, venemyyjistä ja esiintyvistä taiteilijoista. Viini on sieltä ostettu. Kuvia ei kuitenkaan tullut oikein otettua, mutta ehkä tästä saa edes jotain osviittaa.

Viimeisenä lomapäivänä vasta kavelimme venesataman päätyyn. Harmitti, ettemme olleet tulleet kävelleeksi sinne aiemmin, sillä siellä oli todella viihtyisä kahvila. Kuvasin siellä Anttia ja Unnaa.

Ystävällinen nainen lupautui ottamaan kuvan koko perheestä. En tiedä mikä siinä on, mutta aina kun vieras ihminen kuvaa, tulee otettua sellainen hölmön ystävällinen, epäluonnollinen ilme. Olen huomannut sen olevan yleistä muillakin kuin meillä. Tässä kuitenkin meidän pällistelyilmeet.

Viimeiselnä lomapäivänä alan usein haaveilla jo seuraavasta lomasta. Samoin lomalta tuotua viiniä juodessa.

Ei mikään pikkuvauva

Unnalla oli tänään neuvolan 4-kuukautistarkastus. Tyttö oli jo 64,6cm pitkä ja painoikin jo 7025g. Neuvolan täti sanoi, että Unna on erityisen jäntevä. "Taitaisit seistä jo, jos tasapainoa vaan riittäisi", täti hämmästeli.

Pääsiäisenä Unna pääsi kurkkimaan vaunuista

Pakko vähän toistaa itseäni, mutta Unnan mielestä on aivan erityisen hauskaa, jos häntä pidetään seisoma-asennossa. Sylissä makoilu ja muu Mato Matalana olo on ihan out, jos ei sitten satu olemaan jumppatuulella. Korkealta näkee paremmin ja on ihanaa osata itse.

Pieni maiskuttelija

Unna oppi lomamatkalla imeskelemään ylähuultaan. Hän oppi sen kai tuttipullon imemisestä. Joskus unissaan hän rauhoittaa sillä itseään, joskus hän tekee niin muuten vaan. Minusta se on hassua. Isäni sanoo, ettei ole nähnyt muiden vauvojen tekevän niin, mutta olen varma, ettei Unna voi olla ainoa laatuaan.

Ylähuulta maiskuttelemalla voi maistella kylpyvettä

Maiskuttelu on hyvää ajanvietettä ihan muutenkin vaan

Mikä tuli?

Pikku treenailija vatsallaan

Unna tykkää uuden opettelemisesta. Hän osaa nykyään kääntyä hallitusti kummalle tahansa kyljelle tai vatsalleen sekä vasemmalta että oikealta. Vatsaltaan hän ei kuitenkaan pääse vielä kumpaankaan suuntaan. Yritän hillitä itseäni ja olla "pelastamatta" pikkuista treenailijaa niin kauan, kun hän vain jaksaa yrittää. Ja Unnahan jaksaa. Yleensä kuitenkin kun käännän hänet takaisin selälleen kestää vain silmänräpäys niin hän on jo takaisin vatsallaan. Tätä menoa jatkuu helposti yliväsymyksen puolelle. Siksi treenit pitää jossain vaiheessa lopettaa mukavaan sylittelyyn tai muuhun vähemmän urheilulliseen.


Virittämme olohuoneeseen leikkitelineen päälle kankaan televisiota katsellessamme. Sen tarkoitus on estää Unnaa näkemästä TV:tä. Kangasta on Unnan mielestä mukava repiä. Joskus kuitenkin käy hullusti.

"Mikä tuli?"

Unna yrittää aina selvitä tilanteesta itse, mutta kun paniikki iskee ja paha parahdus pääsee, huudahdan: "Äiti pelastaa!" Myös isi on päässyt pelastamaan Unnan useasta pahasta pinteestä.

Ja taas on hyvä jatkaa

Vappu

Vappuaattona pidimme vihdoin Unnalle nimiäiset. Kutsuimme paikalle vain kaikkein lähimmät sukulaiset, oman kummipoikamme perheen ja oman prinsessamme haltiakummit. Silti tuntui, että pikkuinen kotimme täyttyi tutuista vieraista.


Kummitodisyukseen kirjoitimme muun muassa tyttäremme nimen merkityksistä:

Unnan nimipäiviä vietetään 26.11., jolloin on saamelaisessakalenterissa Unnin päivä. Unna tarkoittaa saameksi pientä ja keltin kielellä naista. 

Serafiinan nimipäivät on 29.07. Se on sijoitettu Serafiiman päivälle samankaltaisuuden ansiosta. Serafiina on Unnan isomummon nimi ja viittaa kristillisen perinteen tulisiipisiin enkeleihin. Itse sana serafi tarkoittaa palavaa tulta.

Kummipoikamme oli tarkoitus esittää laulu äitinsä kanssa: "Talitintti, maaliskuussa.." Reippaalle kummipojalle tuli kuitenkin ujostus, mutta se ei haitannut. Hän on oikea suloinen hurmuri ja mitä tahansa hän tekee tai on tekemättä, on hurjan suloista.

Huomion keskipisteessä

Isän siskot olivat pyytäneet äitiäni hankkimaan meille onnittelukukkia synnytyssairaalaan, kun saimme tytön. Saimme kuitenkin silloin muutenkin kukkia joten toivoin, että voisimme saada kukat myöhemmin, jolloin niistä pääsisi kunnolla nauttimaan. Nyt kukat koristivat kahvipöytää ja saivat koko huoneen näyttämään juhlavalta.

Unna tutkii kukkasia

Viimetiistaisella ostosreissulla Unnan kummitädin kanssa näimme Stockmannilla myynnissä ihanan Barbapapa-ilmapallon. Ostin samanlaisen perjantaina tavallaan koristeeksi juhliin, vähän niinkuin Unnalle ja ehkä kuitenkin eniten itselleni. Sidoimme sen vaunuihin ja ulkoilutimme Barbapapaa sekä eilen että tänään. Tänään Barbapapa kävi Viikissä.