Aika kuluu

Kun on lämmin syyspäivä, on helppo heittäytyä nostalgiseksi. Muistan, kun ensimmäistä kertaa pesin pyykkiä Unnalle. Taisin vähän tirauttaa onnesta. Unnan pyykit ovat vieläkin mielestäni suloiset.

Vaatteita, pehmokirja ja leukalappu

Unna on tänään tasan yhdeksän kuukauden ikäinen. Vauvat todellakin ovat vauvoja vain vuoden. Vauva-aika on ollut niin ihana, että tuntuu kaihoisalta, että se on pian ohi, vaikka iloitsenkin jokaisesta kehitysaskeleesta.

Unna kiitää paikasta toiseen

Ihan kohta tulee varmaan jo ne ensimmäiset askeleet..!

Vielä vähän kesää

Nyt on jo syksy. Meidän Brioistakin meni rengas rikki ja olemme koittaneet pärjäillä ilman rattaita uutta odotellessamme. Onni onnettomuudessa on, että rattaiden puute innoitti meidät taas koko perheen voimin pyörän selkään.

Syksyn lehdet ovat kauniita, vaikkei joka paikassa olekaan villejä ruskan sävyjä. Antin ja Unnan perässä polkiessa oli ihana katsoi, kuinka värikkäät lehdet kieppuivat pyörän perässä.

 Viikin läpi polkiessa huomasin, että jotain kesästä on vielä jäljellä. Me pyöräilemme yhdessä, lehmät ovat vielä laitumella ja puna-apilatkin kukkivat.

(Eilis)päivän asut

Pahoittelen hidastunutta blogipäivittelyä! Jotenkin on käynyt niin, että monet hyvät aiheet ovat jääneet kirjoittamatta, kun kamera ei ole ollut mukana. Jutut eivät vaan ole mitään ilman kuvitusta. Yritän korjata tilanteen.

Eilen ja toissapäivänä oltiin Unnan kanssa tosi ihanasti sävy sävyyn pukeutuneita ja söpöjä. Minulla ei ollut minään päivänä kamera mukana, mutta isäni otti pyynnöstäni tämän kuvan kun kävin maalaamassa Sipoossa. Tänään hän lähetti kuvat minulle. Siksi jutustani ei tullut Päivän asut-juttua vaan (Eilis)päivän asut! :D

Unnan asun kaikki vaatteet on esitelty blogissa jo aiemmin, jopa tossut, jotka ovat enää nippa nappa sopivat. Erityisesti sininen neulemekko on Unnan päällä suloinen. Minulla on päällä Zarasta viime vuonna ostamani silkkipaita,joka oikeastaan tekee koko asuni. Monesti on niin, että ihan perusvaatteet näyttävät tosi kivoilta, kun niiden kanssa on jotain aivan erityistä.


PS. Anna K laittoi ihania kuvia syntymäpäiviltäni Kakkugalleriasta. Paitani näkyy hänen blogissaan vielä paremmin.

Isin hoidossa

Vietin eilen päivää kaupungilla ystävien kanssa. Antti hoisi Unnaa sillä aikaa. Oli  kuulemma mennyt hyvin. Pitäisiköhän uskoa?

Kun palasin kotiin, oli Antti kuvannut päivän aikana tuon epätoivoisen näköisen vangitun otuksen, jonka yöpuvun erikoisominaisuutena on integroidut hanskat, mutta paljaat jalkaterät. ;-D

Iltakävelyllä

Päivä meni erilaisia asioita hoitaessa. Satoi vettä, emmekä päässeet oikein ulkoilemaan. On ihanaa, kun meiltä on niin lyhyt matka luonnon helmaan. Sateen jälkeen ilma on hyvä hengittää.

On jo niin viileä, että Unna tarvitsee hanskat. Ei ole kiva, jos sormet ovat ihan kylmät. Unna ei vastusta yhtään, kun laitan sormikkaita, mutta se on silti melko kinkkistä puuhaa. 0-2 -vuotiaiden sormikkaat ovat vielä melko väljät.

Paluumatkalla auringonlasku heijastui vesilätäköistä. Näimme niissä sydämen sykettä.

Ensimmäinen taidemuseoreissu

Antilla on alkanut isäkuukausi. Lähdimme katsomaan Diedrichsenin taidemuseoon Juhani Linnovaaran näyttelyä Fantasian voima. Siihen voimaan minäkin uskon.

Sääli, ettei sisältä saanut ottaa kuvia. Oli hauskaa, kun Unna sylistä teoksia katsoessaan innostui niissä olevista otuksista ja alkoi innoissaan hokea niille: "Tä, tä!" Annoin Unnan myös seistä näyttelyn sohvia vasten, että pikku neiti malttaa olla koko näyttelyn ajan iloinen ja aisoissa. Museovierailu pikkuisen kanssa sujuikin hienosti, mutta dokumentti piti jättää katsomatta - se olisi ollut liian pitkä aika olla hiljaa ja paikallaan meidän alle 9-kuukautiselle, enkä halunnut, että häiritsisimme muita vierailijoita.

Haijastuksina Diedrichsenin museon ikkunassa 

Jos menette itse näyttelyä katsomaan, tämän kuvan perusteella tunnistaa myös yhden oman suosikkini näyttelystä: teoksen Näköalapaikalla. Se on tuo oikeanpuoleinen , sinisävyinen teos, jossa on mielestäni rauhallinen ja positiivinen tunnelma. Ylipäätään koko näyttely hienoine kirkkaine väreineen oli minusta piristävä. Tuli itsellekin tunne, että haluaisin maalata teoksia, joissa olisi todella maalauksellisia osia yhdistettynä tosi tiukan tasaisiin väripintoihin.

Antti otti jälleen taidekuvia minusta ja Unnasta paluumatkalla metrossa.

Unna on oppinut antamaan pusuja. Se on minusta todella suloista.

Mustikkaa aamupalaksi

Aamuisin annan Unnan harjoitella itse syömistä. Siksi Unnalla ei ole päällä kuin vaippa. Vaikka mustikka on suomalaista superfoodia, ihan aina ei ole hyvä idea syödä sitä. Unnakin katsoo epäilevästi, kun koitan tarjota vielä yhtä lusikallista.

Mustikoiden syöminen ei ollut Unnasta yhtään niin hauskaa kuin se, että isi tuli kuvaamaan.

Jos syö mustikkaa, pitää ehtiä sen jälkeen myös pesulle.

Käykääpä muuten vertaamassa, kuinka paljon Unna on kasvanut sitten maaliskuun..!

Mediaa ja sosiaalisuutta

Olin tänään Me&I -lastenvaatekutsuilla Espoossa. Sain kutsun lukiokaveriltani Helenalta Facebookissa. Facebookin kautta tiesin, että hän näytti hääpäivänään nimensä mukaisesti kreikkalaiselta jumalattarelta, mutta emme ole tavanneet sitten lukioajan. Olikin todella kiva nähdä ihan livenä sekä hänet että hänen suloinen tyttövauvansa. Jos Facebookia ei olisi, epäilen, ettei olisi tullut järjestettyä tapaamista. Nyt saatamme jopa sopia uudesta!

Pahoittelen kuvien tasoa. Kamerasta loppui akku heti alkuunsa.

Ihania tarjoiluita

Kuvat eivät anna oikeutusta tarjoiluille, jotka olivat todella hyvät. Tässä on vain pöydän toinen pääty... Söin sumeilematta kaksi palaa kuvassa näkyvää porkkanakakkua, joka oli Helenan äidin tekemää. Olin myös ainoa hänen lisäkseen, joka joi kahvia, joten join sitäkin kaksi kuppia!

Syksymalliston väriskaalaa

Me&I -tuotteiden eettinen, käytännöllinen ja trendikäs konsepti vetoaa minuun. Siitä voi halutessaan lukea heidän kotisivuiltaan. 
Sieltä on myös kuva vaatteista, jotka tilasin: seeprasukkahousut ja bodyn. Olin luvannut Antille, etten tilaile mitään turhaa, mutta tilasin kyllä settiin kuuluvan solmupiponkin. Solmupipo ei siis missään tapauksessa ole turha, vaikkei ehkä olekaan välttämätön. ;-) 

Nämä tulevat Unnallekin

Unna selvästi nykyään hieman vierastaa. Aluksi hän viihtyi seisaallaan esittelyä seuraamassa, mutta sitten väen paljous taisi vetää kierroksille. Loppuajan häntä pitikin pitää sylissä lähes koko ajan. Sieltä oli hyvä naureskellakin, etenkin muille lapsille.

Tummaa suklaata

-Ottaisin kaikkia tummia suklaita kaksi.
-Tuleeko ne lahjaksi vai..?
-Ne tulee lohdutukseksi.
-Laitetaan sitten rasiaan.

Unnakin olisi himoinnut suklaata. Hänellä ei kuitenkaan ole vielä hampaita. Eikä oikeastaan mitään, mihin tarvitsisi lohdutusta. Ne on vaan meille aikuisille.

Kiikkaa

Lisää vauhtia!

Taas laitan keinukuvan. Unna on kuvassa niin hupsun näköinen myssy vinossa ja intoa täynnä.


Olemme käyneet tällä viikolla joka päivä Unnan kanssa keinumassa, koska hän tykkää siitä niin paljon. Keinuessa saa raitista ilmaa ja näkee muita lapsia. Se riittää Unnalle vielä tällä hetkellä, kun hän ei vielä niin ymmärrä muiden leikkipuiston härvelien päälle eikä muiden kanssa leikkimistäkään ihan oikeasti leikiksi voi sanoa. Meillä on kuitenkin tosi hauskaa!

Baby, she's got it!

Unna kävelee jo sohvan reunasta pitäen hurjaa vauhtia ja tutkii tasapainoaan. Upea balleriinamme otti tänään jopa ensimmäiset (juoksu)askeleensa niin, että laittoi rintamasuunnan kohti sohvan divaanipäätyä,syöksyi ja onnistui! Ainakaan itseluottamusta tytöltämme ei puutu. 

Sen lisäksi, että rakas tyttäremme on taitava ja älykäs, on hän myös uskomattoman kaunis. Minun mielestäni kerrassaan huippumallimaisen upea. Unnassa on se jokin!


Ja saan mä sanoo niin, ku mä oon sen äiti!

Hih

Jotain hauskaa se äiti tekee eikä kiinnitä mitään huomiota. Hihittää itsekseen, vaikka päikkäreiltä on herätty. Mäkin haluun.

Sophie Kinsellan Himoshoppaaja -sarja on niiiin hauska. Ihana lukea pitkästä aikaa jotain muuta kuin kasvatuskirjallisuutta. Tai siis.. koskeehan tämäkin kirja kasvatusta, tavallaan.. Koitan silti olla ottamatta vaikutteita Minishoppaaja -kirjasta. Muistutan itseäni, että kyseessä ei ole minkään sortin kasvatusopas tai sen sellainen.

Viisauksia

Kaikki ei aina ole herkkua.

Joskus tuntuu, että jokin asia on epäoikeudenmukainen. Raivostuttaa ja ärsyttää. Tekisi mieli oikein velloa pahassa olossa, mutta yleensä se ei auta vaan vain paisuttaa asiaa.


Antin äiti sanoi, että hänen äitinsä neuvoi, että riidan päälle ei pidä mennä nukkumaan. Se on hyvä neuvo, jota onneksi osaamme noudattaa. Antin kanssa haluamme aina keskittyä mukaviin, emme ikäviin asioihin. Kärpässieni on ehkä myrkyllinen, mutta se on sienistä kaikkein kaunein.


Viisaudet kuulostavat monesti kliseiltä, kun ne on kuullut niin monta kertaa. Eivät ne kuitenkaan ole turhaan jääneet elämään. Yksi kliseeltä kuulostava kommentti on se, että opimme lapsiltamme. Aion toistaa saman kliseen.

Unnan kanssa on mahdotonta olla pitkään pahalla tuulella. Kun vain katson häntä ja keskityn hetkeen, täytyn onnesta ja rakkaudesta.


Kuvassa Unnalla on äitini äidin kutomat lapaset ja sukat. Hänen äidiltään taas olen perinyt seuraavan "viisauden": Nainen ei ole liian lihava, jos rinnat tulevat ovesta sisään ennen vatsaa.

Vaaleansiniset vauvakutsut

Järjestin ystävälleni tänään vauvakutsut. Mietin pitkään, laitanko otsikoksi Vaaleansiniset vauvakutsut vai Babyblue babyshower, mutta päätin pidättäytyä suomenkielisessä nimessä, kun se vielä sointuukin niin kauniisti. Rakastan kaikkia juhlia eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että kaikenlaiset juhlaperinteet rantautuvat tännekin.


Väristä varmasti arvaatte, kumpaa sukupuolta tuleva vaavi on.


Sankarin sisko toi tosi ihania koristeita: kukat, ilmapalloja ja konfetteja. Sankari on aina tykännyt ilmapalloista, joten niitä oli ihan pakko olla. Ne kävivät lahjoista.

It's a Boy -konfetteja olohuoneen TV-tasolla

Lahjoja tutkimassa

Vaikka lahjat eivät ole koskaan juhlien tärkein pointti, niitä on kiva antaa ja saada.


Tuleva kummitäti oli ostellut kaikenlaista somaa siitä asti kun sai tietää, että on tulossa vauva. Yksi hänen tuomista lahjoistaan oli Brion pehmokirja. Unnalla on samanlainen mummun ja vaarin luona ja meidän kummipojallammekin on sellainen. Kuten Anna K minulle joskus totesi, niin jostain syystä lasten kirjoissa on usein joku tai jokin punaisessa kaapissa. Katsokaapa vaikka!

Kaapista ulos!

Unna nukkui suuren osan juhla-ajasta, mutta oli kuitenkin paikalla. Vielä juhlan lopuilla hän istui onnellisen rentona tädin sylissä. Hetken.

Paljon onnea pienelle pojalle! Odotamme sinua jo.


PS. Juttu sisältää juhliin osallistuneille tökerön inside-vitsin. :-D

Taitava!

Mikään ei enää pidättele meidän Unnaa. Olemme Antin kanssa hihkuneet Unnalle "Taitava!" lähes tauotta nyt kaksi viikkoa.

Unna on ihan hetkessä oppinut todella paljon. Vielä toissaviikolla eteneminen oli niin ja näin, mutta nyt joudun olemaan koko ajan silmä kovana. Jos neiti huomaa jotain kiinnostavaa, hän on sen luona alta aikaysikön.


Unna siis osaa nousta istualleen ja jatkaa siitä sujuvasti matkaa. Mutta ei siinä vielä kaikki! Unna nousi tänään ensi kertaa tukea vasten seisomaan. Se tuki olin minä. Unna kiskoi minua vaatteista ja sai vedettyä itsensä ylös. Riemu oli rajaton.

Seisonta tukea vasten on vielä huteraa. Se kammottaa minua niin, että tekisi mieli olla koko ajan ottamassa vastaan. Anoppi kertoi laittaneensa tyynyjä joka paikkaan poikien ollessa pieniä. Pidin häntä hellyttävänä hössönä. Kuten kuvasta näkyy, teen nyt itse samaa.


Huomaattekos muuten Unnan kampausta? Laitoin ensimmäistä kertaa hänelle ponnarin! Minusta se on hurjan suloinen. Se näkyy parhaiten ehkä tästä aamupalakuvasta, kun Unna pistää S:n poskeen.