Pikkukarhu

Vauvat eivät itke, koska ovat pahalla tuulella vaan viestiäkseen. Vauvan itkuun tulisikin suhtautua kuin vaikkapa koiran haukuntaan, jonka ajattelemme senkin olevan kommunikointia. Ajatus on muistaakseni Tracy Hoggin teoksesta Opi kuuntelemaan lastasi. Ajatus tuli mieleeni, kun laitoin väsyneen tytön parvekkeelle nukkumaan.

Neuvola ja numeroita

Huomenna Unna on tasan kolme kuukautta vanha. Kävimme tänään neuvolassa 3-kuukautistarkastuksessa. Tarkastus oli kello 10, joten jouduin laittamaan Unnan vaunuihin jo 9.30, jolloin hän oli ollut vasta puoli tuntia hereillä. Koska Unnaa ei yhtään väsyttänyt, hän kyllä ilmaisi mitä mieltä oli vaunuissa olemisesta. Parku lakkasi vasta bussipysäkillä, kun hän sai kurkkia vaunuista ulos.

Pituutta on jo 62,6 cm ja painoa 6,485 kiloa. Pituus-ja painokäyrät alkavat kuitenkin jo tasaantua. Unna ei ole enää pituudessa +2 -käyrällä vaan +1:llä ja paino on ihan keskiarvossa.


Neuvolan jälkeen kävimme ensimmäistä kertaa muskarissa. 20-minuuttisessa musiikkipläjäyksessä on selvästi mietitty vain vauvoja. Hoopot renkutukset naurattavat heitä mutta jäävät valitettavasti ainakin tämän äidin päähän soimaan. Toisenlainen päänsisäinen sound track miellyttäisi enemmän. On kuitenkin niin kiva nähdä muita äitejä, että menen toistekin. Heidän kanssaan on mukava keskustella vauva-asioista ja vertailla kokemuksia. 3-kuukautistarkastuksen mittaustuloksetkin tuli kerrattua. Äitien kanssa olimme yhtä mieltä: Unna tulee yltämään mallin mittoihin. ;-)


Unna sai neuvolassa myös loput rokotukset. Ensimmäinen rokote oli oraalinen liuos, joka oli Unnasta ilmeisen hyvää. Kaksi muuta annettiin piikkeinä reisiin. En ole varma, kummasta se oli kamalampaa, äidistä vai tyttärestä. Piti oikein muistuttaa itseä, kuinka monilta taudeilta rokotukset suojaavat. Neuvolatäti kuitenkin lupaili, ettei pikaista kuumetta kummempaa pitäisi seurata.


Muskari meni mukavasti, mutta kotona alkoi sydäntä riipivä itku. Kiitos lääketeollisuudelle ja 3 ml:lle 24 mg:n parasetamolia, että Unna on taas oloonsa kohtuullisen tyytyväinen. Äiti ei saa kuitenkaan nyt lähteä viereltä yhtään, joten voin sitten samantien vähän päivitellä tätä blogia.

Laastari reidessä

Unnan lempilelut TOP 4

Tänään olen pakkaillut minulle ja Unnalle. Ensimmäisen kuvan taustalla on vähän Unnan mukaan tulevia vaatteita läjässä. Nyt kun Unna osaa kääntyä, pitää häntä pitää silmällä koko ajan..!

Mutta tässä siis TOP 4:

1. Harsoliina
Sen saa vietyä suuhun. Äiti voi heilutella sitä ensin päälle, sitten pois päältä: hauskaa! Ja harsoliina on aina saatavilla.


2. Hello Kitty -kirja
Muutkin kirjat varmasti kävisivät, mutta meillä ei ole muita pehmeäkantisia kotona. Unna seurailee tosi tarkkaan kuvia. Äitin lukemina mainoslehdetkin ovat riittävän hauskoja. Mummun ja vaarin luona Muumi-kirja ja Brion pehmeäkantinen kirja kiinnostivat.
Hello Kitty -kirja on lahja siskoltani.

3. Pikkuinen helistin
Helistin sai aikaan sen ensimmäisen naurahduksen. Helistimestä saa myös hyvän otteen ja se on riittävän kevyt pikkuiselle tytölle. 


Helistin oli kukkakimpussa, jonka saimme synnytyslaitokselle lahjana. En ensin ymmärtänyt, ettei se ollut pelkkä koriste.

4. "Viihdekeskus"

Kun en pysty keskittymään Unnan puuhiin, laitan hänelle "viihdekeskuksen" eli sellaisen härvelin,jossa on kaikenlaisia liikkuvia osia. Onneksi roikkuvia osia voi vaihtaa, tai Unna kyllästyisi.

Vielä kuukausi sitten Unna ei juuri viihdekeskuksestaan välittänyt.

PS. Äitini epäili, että Unnan nukkumisvaikeudet johtuvat ennemmin uuden oppimisesta kuin tunnin heitosta aikatauluissa. Uskon, että hän on oikeassa. Kääntyminen on kuitenkin iso edistys pikkuisen elämässä.

Vauvan videointi

Siirtyminen kesäaikaan sekoitti meidän sujuvat päivärytmit, joten päivitys on nyt vähän tällainen mitä sattuu, kuten seuraava videopätkä.

Meillä ei ole videokameraa, mutta kameralla saa otettua pieniä videopätkiä. Olen yrittänyt videoida Unnaa, mutta se onnistuu huonommin kuin valokuvaus, koska videolle ei melkein koskaan tallennu se, mitä olen tarkoittanut. Lauantaina kuvattu käännös vasempaan päin oli iloinen onnenkantamoinen. Ja Antin kuvaaama. 

Nyt yritin kuvata Unnan ja minun juttutuokiota. Käymme absurdeja keskusteluja päivittäin ja ne ovat meistä molemmista hauskoja. Nyt olisin halunnut tallentaa sen, kun Unna suhisee S-kirjainta tai sen, kun hän sanoo vahingossa "äiti" tai nyt uutena S-kirjaimen myötä mahdollistettuna "isi". Ei Unna niitä tarkoituksella osaa sanoa, mutta välillä ne mukavasti lipsahtavat. ;-)

Käännös vasempaan päin

Tämä on nyt ensimmäinen päivitykseni upouudella MacBook Airillani, ja heti on tosi kiva asia kerrottavana: Unna oppi eilen kääntymään. Taito kirjataan siis opituksi 2 kuukauden, 3 viikon ja  3 päivän iässä.

Kääntymisiä on tullut aiemmin pari kertaa vahingossa, mutta nyt kääntyminen on jo ihan oikea taito. Tosin käännös onnistuu vain vasempaan eikä takaisin selälle menokaan oikein luonnistu kuin sängyllä, joka on kai sitten mukavasti joustava ja pehmeä siihen tarkoitukseen.

Videon taso ei päätä huimaa, mutta se on minusta silti ihana.

Tämä MacBook Air on oikeasti kannettava kannettava tietokone. Otan tämän mukaan matkallekin niin blogin päivitykset onnistunevat sieltäkin. Matkalle lähtö on ensi viikon lauantaina ja matkakuume kohoaa koko ajan..!

Vaunuissa

Unna rauhoittuu vaunuihin helposti. Se on se tyynnyttävä, kohdusta tuttu liike. Lähdemme kauppaan yleensä siinä vaiheessa, kun Unna alkaa itkeä väsymystään. On ihana kurkkia vaunuihin ja nähdä oma suloinen pikkukulta.

 
Meillä on keltaiset Brio Go:t. Olen ollut niihin tyytyväinen. Ne kulkevat ihan hyvin lumessakin, vaikkeivät pienine eturenkaineen mikään maastomalli olekaan. Runkoon saa kiinnitettyä turvakaukalon ja kun vaunuja ei enää tarvita, saa runkoon sopivat rattaat. Vaunut pyörivät näppärästi julkisissa ja puikkelehtivat kauppojen hyllyjen välissä. Tavaratilaa on runsaasti.

Uusimmassa Vauva-lehdessä oli vaunuvertailu. Sen perusteella en olisi osannut valintaa tehdä. Enkä kyllä keskustelupalstojenkaan! Kuvittelin, että vaunut olisivat olleet neutraali keskusteluaihe, mutta äidit ja muutamat isät suolsivat kyllä aikamoista tekstiä kehuakseen omaa valintaansa ja etenkin haukkuakseen muiden valintoja. Kyse on mielestäni siitä, millaisia vaunuja tarvitsee ja kuinka paljon niihin haluaa panostaa. Meille sopivat tuollaiset pienet, ketterät ja iloiset vaunut.

Meidän vaunuissa miellyttää eniten väri. Myöskään en ole halunnut laittaa kuomuun suojaksi  rumahkoa harsoliinaa. Mukavampi katsella jotain kivemman näköistä. Nyt kylmemmällä ilmalla kopan edessä on vauvan huopa, joka on eurolla kirppikseltä.

Paikkauksia

Olen paikannut omat vanhat potkuhousuni, että Unnakin voisi käyttää niitä sitten, kun ne ovat sopivat. Vuoden 80-malli on paljon kapeampi kuin nykyiset mallit. En oikein tiedä, mitä kokoa ne ovat, mutta ainakin lahkeet ovat vielä liian pitkät.

Freudilaisesti en aiemmin muistanut Unnan heh-itkuja. Unna itkee kimeästi "hääh-hääh", jos hänet koittaa laskea sylistä, vaikka hän haluaisi olla siellä. Silloin sanon, että hänellä on "sylikkä".

Sylikän vaivaamana turvakaukalossa

Tässä on se Unnan tutti, joka jäi tuttikuvauksien ulkopuolelle. Se löytyi, kun imuroin sängyn alta.

Aniliininpunainen tutti rasiassa, jossa se kulkee puhtaana mukana

Mikä on vauvan mielestä hauskaa?

Kun katselemme mieheni kanssa Unnan touhuja, mietimme monesti, mitä hänen päässään liikkuu; millainen on vauvan mieli?

Moni asia on Unnalle jännittävä. Unna ilahtuu joka kerta iloisesti, kun hän huomaa, että hänen kädessään on jotain. Sen voi viedä kohti suuta. Olohuoneen lattialla "treenipaikalla" Unna makaa selällään ja katsoo vuoroin oikeaa, vuoroin vasenta nyrkkiään. Hitaasti hän sitten vie nyrkkiä kohti suuta. Oikea käsi menee jo sujuvasti suuhun, vasen saattaa vielä töksähtää vaikkapa nenään, mutta osuu kohteeseen seuraavalla korjausliikkeellä. Onkohan Unna siis oikeakätinen?

Mikäs se siinä helisee?

Unna papan sylissä, kun kävin vanhempieni kanssa ravintolassa syömässä. Treenatut taidot käytännössä.

 Joskus asioita on liikaa, varsinkin jos Unna on väsynyt. Liikaa voivat olla kahdet kasvot yhtä aikaa. Siitä menevät pasmat sekaisin. Myöskään ei ole aina hauskaa, jos kuvaan liian kauan.

Unna osaa jo melkein nauraa. Unnasta oli tiistaina hauskaa, kun isi heilutteli helistintä. Naama levisi virneeseen ja "naurun alku" pääsi suusta. Tänään Unnaa hauskutti myös se, kun lauloin Pulmusten tunnussävelmää. Nämä helistin kuvat ovat kuitenkin tältä päivältä ja otettu heti, kun Antti tuli pyörällä töistä.

Millaisia unia Unna näkee? Ainakin ne ovat hyviä. Viime viikon tiistaina sain kuulla päiväunilla sen Unnan ensimmäisen hekotuksen. Se jännittävä ääni, jota kutsun naurun aluksi säikäytti minut ja riensin katsomaan, etteihän Unna vain tukehdu. Unna makasi sängyssään naama virneessä ja suusta kuului vähitellen hiipuva "hehehee".

Juuri nyt en keksi mitään ihanampaa kuin vauvan nauru. Ennen Unnan hekotuksia voi katsella vaikkapa näitä:

• http://www.youtube.com/watch?v=Xes5MGJ_GZM&feature=fvsr
• http://www.youtube.com/watch?v=u_bDzrfTzRA&NR=1&feature=fvwp

Unna ja Pepe

Kylään lähdössä

Meillä on lainassa kaksi kevyttä ulkopukua: vaaleanpunainen ja ruskea. Mieheni halusi, että puemme Unnalle pinkin, ettei Pepe-koira samastuisi Unnaan liikaa.


Viime sunnuntaina, kuten usein viikonloppuisin, kävimme syömässä mieheni vanhempien luona. Heillä eli Unnan mummulla ja vaarilla on koira, Pepe. Pepe on nyt yli vuoden ikäinen, muttei ole vieläkään mikään rauhallinen koira. Pepe ei vaan ole sen luontoinen. Pepe on sosiaalinen ja seurallinen, innostuva koira. Jos Pepe kuulee, että olemme tulossa kylään, hän odottaa siitä hetkestä oven lähellä ja kuuntelee jokaista ääntä rapusta, josko rappuun tulijat olisimme me. Ja kun tulemme, on Pepe ihan täpinöissään.

"Ihana tavata! Ihana juttu sulla kädessä"

Pepe ei ole lainkaan agressiivinen, mutta silti olemme varovaisia sen ja Unnan suhteen. Emme ole varmoja, kuinka varovainen Pepe itse ymmärtäisi olla pikkuisen ihmisvauvan kanssa. Emme tietenkään halua ottaa mitään riskejä, että Pepe innostuksinsa vaikkapa läpsäisisi Unnaa tassulla. Etenemme vähitellen. Kun Pepe on rauhallinen, annamme hänen nuuhkaista Unnaa. On Pepe päässyt vähän lipaisemaan kielellä päälakea ja varpaitakin, mutta silloin hän on ollut hyvässä varmistuksessa hihnan päässä kiinni. Hihnassa hän on koko ajan, mutta enää siitä ei tarvitse pitää koko ajan kiinni. Ja jos Pepe haukkuu kovaa, mummu tai vaari vie sen toiseen huoneeseen. Ei Pepe enää paljon haukukaan.

Pepe hivuttautuu lähemmäs Unnaa ovelasti Antin sylin kautta ;-)

Kotona Unnalla ei ole sitteriä, mutta mummun ja vaarin luona on. Siitä on hyvä katsella ympärilleen ja saa luontevammin kontaktin Pepeenkin, kun ei ole koko ajan sylissä tai makoilemassa. Mummu on kyllä hankkinut Unnalle oman "tyttömäisen" viltinkin. Mummu on sanonut, että koiraperheiden pieni epäsiisteys on hyväksi lapsille, muttei ole varma, kuinka hyväksi se olisi ihan pikkuisille vauvoille. Siksi hän hakeekin kauniin viltin Unnalle, jos Unna haluaa sohvalle köllimään.

Unna uuvahti päiväunille viltille, kun oli ollut niin jännittävää

Vauvojen kieli

Unna ääntelee nykyään enemmän ja enemmän kaikenlaisia uusia äänteitä. Hän kokeilee K:tä, totuttelee T:hen ja maistelee M:ää. Se on hänen alkutaipaleensa kohti meidän isojen kieltä. Hän on kuitenkin alusta asti "puhunut" vauvojen kieltä, jota minusta on ollut jännittävä opetella.


Joskus Oprahissa tuli ohjelma aiheesta Dunstan baby language. Eräs äiti oli kuunnellut vauvansa itkua ja opetellut tulkitsemaan, mitä mikäkin itku tarkoittaa. Hän oli huomannut, että itkut ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa. Muistin ohjelman, kun Unna joskus itki, enkä tiennyt, mitä itku tarkoittaa. Unna itki kaihoisasti mutta voimalla "ouu". Hänen oli väsy.


Ennen varmaan tällaiset tiedot olivat ihan yleisiä ja yhteisöissä konkariäidit osasivat neuvoa aloittelijoita. Nyt neuvot löytyvät sitten sosiaalisesta mediasta...


Pienenä minun mielestäni kaikki vauvat itkivät hokien "En nää". Niin me siskoni kanssa ainakin itkimme pieninä, kun leikimme vauvoja. "En nää" -itku tarkoittaa tietenkin, että on nälkä. Se on itku, jonka osasin heti erottaa kaikkien muiden itkujen joukosta. Se on helppo tunnistaa, vaikka itku menisi raivoisaksi tai sitä hieman varioitaisiin. Joskus itku kuuluu myös "en näe" tai "en näy".

"Haluan tissiä", kertoo Unna.

Yllä olevissa kuvissa Unna on juuri menossa nukkumaan. Itku ei ole mitään parkua vaan muistuttaa todella ihan puhetta. Unna hokee "En näy". Oikeasti Unnalla ei mitenkään voi olla nälkä, sillä hän on juuri syönyt. Hän vain haluaisi nukahtaa tissille.


Dunstan baby languagen muita sanoja ovat "heh", joka tarkoittaa epämukavaa oloa. Yleensä se kuulemma tarkoittaa, että vaipat pitäisi vaihtaa. Unna ei ole itkenyt "heh"-itkua kuin kerran ollessaan liian kuumissaan vaunuissa. Minusta sana oli sitä paitsi enemmän "hääh" kuin "heh". Yleensä Unna vain ähisee epämukavaa oloa eikä ala huutamaan. Paitsi tietenkin jos on mahakipuja. Sille onkin oma sana: "aih". "Aih" -sanankin googlasin joskus ja kuuntelin YouTubesta vain varmistaakseni diagnoosini oikeaksi. Sitten vaan hieroin Unnan masua ja painoin vähän Unnan polvia koukkuun, niin jopas lopulta helpotti.


Dunstanin määrittelemän vauvakielen viimeinen sana on "eh", joka tarkoittaa "röyhtäytä minut". Tätäkään sanaa Unna ei kovin usein itke vaan ihan lausuu tuskaisan näköisenä selällään: "eh, eh, eh".


Dunstanin vauvakielestä puuttuu mielestäni yksi sana: kaihoisa "huu". "Huu" Unna huhuilee, kun hän on ollut mielestään liian kauan yksin. Silloin pitää lopettaa se, mitä on tekemässä ja mennä pikkuisen seuraksi.

Maalaamassa

Siskoni entinen huone vanhempieni luona toimii nykyään maalaushuoneenani. Tänään kävin ensimmäistä kertää Unnan syntymän jälkeen maalaamassa. Teki mieli maalata vain Unnaa.

Tässä on ensimmäiset kerrokset teoksista, jotka kulkevat työnimillä Syö ja Nukkuu. Keskeneräisiä töitä ei saa arvostella. Sarjaan on tulossa vielä kuva, jossa Unna on hereillä ja hänellä on kaikkein tyypillisin ilmeensä.

Unna nukkui oikeastaan koko ajan kun maalasin. Mummi ehti kuitenkin jutellakin Unnan kanssa.

Isovanhemmat lukevat blogiani innokkaasti. Isäni fanittaa Unnaa niin, että oli teettänyt Unnasta kuvan blogin alkuperäisen tunnuskuvan pohjalta. Äitikin kuulemma haluaisi samanlaisen.

Aamulla kerran

Unna herää kauan ja hartaasti. Ketähän hän muistuttaa? Isälle hänestä tulee mieleen eräs lastenlaulu.

Pienen pieni veturi

aamulla kerran

hieroi hyvin savuisia silmiään

Sitten se piihisi

ja puhisi ja yski:

"Tsuku-tsuku tsuku-tsuku

- lähdetään!"

Aamupäivän asu

Todellista ylellisyyttä on se, että on varaa olla kotona ja hankkia lapsia.

Kotiäidin asua eivät näe kodinulkopuoliset silmät, mutta moderni kotiäiti pukeutuukin itseään varten. Aamupäivällä hän valitsee rennon huolettoman, mutta aina yhtä tyylikkään aamutakin. Aamutakin seuraksi hän pukee legginsit, jotka näin talvella voi jättää päivävaatteiden alle lämmittämään. Must-hankinta ovat myös aamutakkiin sopivat tossut.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi se suurempana

Hyvät kotitossut kannattaa hankkia jo ennen lapsen syntymää, jotta ne voi ottaa mukaan synnytyslaitokselle. Olo osastolla on huomattavasti mukavampi omissa vaatteissa. Tossujen valinnassa kannattaa ottaa huomioon niiden yhteensopivuus myös muiden aamutakkien kanssa.

Yksityiskohdat tossuissa lisäävät ylellisyyden tuntua

Kuvassa Daisylla on yllään talvinen aamutakki, jonka väri piristää heti herättyä. Tämä väljä malli sopii mainiosti myös synnytyssairaalaan mukaan otettavaksi. Auringon lämmittäessä  enemmän ja jo synnyttäneenä kannattaa vaihtaa lyhyempään aamutakkimalliin.

Hyvä aamutakki on myös kätevä imetykseen. Kuva Haikaranpesän perhehuoneesta.

On turha väittää, että mikään väri olisi "uusi musta", sillä vain musta pysyy todella aina muodissa. Samoin vauvat ovat aina in eivätkä vain Hollywoodissa - jo aikojen alusta vauva on ollut naisten toivelistojen ykkösenä. Vauvojen asut valitaan äidin asua täydentämään.

Vauvan nukkuessa voi moderni kotiäiti vaikkapa kirjoitella muodista blogiinsa

Daisyn asu: legginsit Gina Tricot, 

aamutakki Damella of Sweden,

tossut Accessories,

harsoliina PikkuPiia

Daisyn meikki: Lumene Arctic Aqua Sävyttävä kosteusemulsio

Vauvan asu: Marimekko

Imuri kuvausrekvisiittaa

Vauvaa ei vahingoitettu kuvauksessa

PS. kiitos Anna K:lle inspiraatiosta: http://kotikutoisiakuvia.blogspot.com/2010/09/aika.html

Vauvauutiset

Taidan olla siinä iässä, että nyt niitä vauvoja syntyy lähipiiriin. Viikonloppuna sain taas kuulla kaksi raskausuutista. Riemuitsin tulevien vanhempien iloa. Vaikka uutisia nyt tuleekin paljon, jokainen syntyvä vauva saa minut ihan liikuttumaan: kukaan vauvoista ei ole mikä tahansa vauva vaan ainutkertaisen ihana, ihmeellinen olento, johon hänen vanhemmillaan on uskomaton etuoikeus tutustua aivan erityisen läheisesti. Tiedän kokemuksesta, kuinka taianomaiselta se tuntuu. Kenenkään kokemus ei varmasti ole samanlainen kuin minulla tai Antilla, mutta kaikista se varmasti tuntuu joltain sellaiselta sanoinkuvaamattoman ihmeelliseltä.

Laitoin eilen pois Unnalta pieneksi jääneitä vaatteita. Yhteen pussiin laitoin ne vaatteet, jotka käyvät pojalle, toiseen pussiin ne, jotka käyvät vain tytölle ja kahteen muuhun pussiin menivät lainassa olleet palautettavat vaatteet. Pojalle sopivat vaatteet olin ajatellut menevän serkkuni tulevalle pojalle.  Lajittelun jälkeen menin Facebookiin ja siellä oli uutinen: poika olikin jo syntynyt!

24.1. serkkuni vieraili kihlattunsa Janikan kanssa meillä. Unna oli silloin vajaan kuukauden ikäinen suloinen pikku mölli, joka nukkui miten sattuu ja katseli vähän välillä jotakin, söi ja taas nukkui. Serkkuni ja Janika olivat fiksuja vieraita ja toivat mukanaan herkullisen mansikkapitkon. Juuri edellisenä yönä oli mennyt ihan valvomiseksi ja olimme aika poikki, joten emme päässeetkään kauppaan tarjoiltavia ostamaan. Väsymyksestä huolimatta oli ihana nähdä heitä ja jakaa kokemuksia raskausajasta. Ja tietenkin ylpeinä vanhempina halusimme esitellä vauvaa.

Muistan kyllä, että otin kuvan serkustani, Janikasta ja Unnasta. Taisin ottaa kuvan kuitenkin heidän kamerallaan. Vähän harmittaa, ettei ole nyt laittaa kuvaa Janikan ihanasta masusta. Serkustani kuitenkin on kuva. Serkkuni pitää Unnaa niin hyvin, että jo siitä näkee, kuinka hyvä isä hänestä tulee.

Kuvan asusta paita palautetaan Anna K:lle, raitapotkarit menivät tyttöpussukkaan.

Nyt odotan innolla, että pääsemme Unnan ja Antin kanssa katsomaan poikaa ja viemään hänelle poikapussukan. Ja varmaan viemme tuliaisiksi jotain hyvää pullaa.

Kannattelee päätään

Unna osaa jo kaikenlaista.

• Unna seuraa katseellaan tai vastaavasti välttelee katsetta, jos on jo niin väsynyt, että haluaa vain olla rauhassa. Hän myös kääntää päätään siihen suuntaan, johon haluaa katsella. Taidon huomaa etenkin kun isi on tulossa töistä kotiin - koko mielenkiinto suuntautuu eteiseen - pää kääntyy, silmät katsovat eteisen suuntaan.

• Unna muistaa joitain asioita ja tietää, mitä niistä seuraa. Esimerkiksi kun isän askelet eteisestä lähestyvät, pikkuinen hymy jo ilmestyy vähitellen kasvoille. Sitten kun isä tulee ja sanoo "moimoimoi" rävähtääkin hymy oikein leveäksi. Samoin Unna osaa vaippaa vaihtaessa vähän nostaa peppua avuksi.

• Unna osaa myös seurustella. Ihaninta on tietenkin, kun saa Unnalta oikein leveän hymyn. Unna on herätessään aina pieni aurinko, jos vain on syönyt tarpeeksi. Silloin hän seurustelee kaikkein mieluiten. Seurustelu ei rajoitu vain hymyihin, vaan Unna kujertelee hauskasti. Silloin tällöin joukkoon lipsahtaa jokeltelun alkeita, jolloin katsomme Antin kanssa välittömästi toisiimme lähes liikuttuneita siitä, kuinka taitava vauva meillä onkaan ja kuinka söpöltä pikkuinen "joo" tai "ikku" onkaan kuulostanut.

Unnan ensimmäisiä juttelutuokioita, kun Unna oli noin 2 kuukautta vanha. Hän sanoo "yrrä", ranskalaisella r-kirjaimella.

• Unna osaa olla hereilläkin noin vartin itsekseen, joskus vähän kauemminkin. Yli vartin Unna saattaa viihtyä itsekseen, jos hänen antaa katsoa tv:tä ja sieltä tulee mainoksia. Niiden huomioarvo saa Unnan liimaamaan katseensa ruutuun päin. Mieluummin koitan kuitenkin tarjota jotain parempaa tekemistä. 

• Mieluiten Unna tykkää katsella kaikenlaista, mutta samalla hän siinä sivussa tulee harjoitelleeksi erilaisia liikkeitä. Yleensä se on vaan käsien ja jalkojen huitomista. Uuden oppiminen tulee joskus rankan harjoituksen myötä, niin kuin pään kääntäminen puolelta toiselle kun on vatsallaan lattialla, tai enemmän vahingossa, kuten oman käden löytäminen. Unna osaa siis myös jo itse löytää oman kätensä imeskelläkseen sitä. (Neuvolatäti sanoi, että käden imeskely on hyvä juttu, koska silloin Unna oppii tuntemaan katensä mopeammin. Joissain kulttuureissa ja joidenkin vanhojen oppien mukaanhan käden imeskelyä ei suositella vaan vanhemmat ottavat käden pois suusta.)

• Unna on ollut syntymästään asti jäntevä tyttö ja olin vähän sitä mieltä, että Unna kannatteli päätään jo aikaa sitten, mutta ei hän kuulemma kannatellut, sanoi neuvolatäti. Varsinainen päänkannattelutaitotesti tehdään niin, että vauvaa nostetaan makuuasennosta lattialta istuma-asentoon ja katsotaan, pysyykö pää hartialinjassa. Eilen tein sattumalta testin ja kappas! Unnahan kannattelee jo päätään. Huusin tietenkin Antille, että tulisi ottamaan Unnasta kuvan. Pikkukameralla kuva tärähti, joten Antti otti kuvan myös paremmalla kameralla, mutta siihen en ollutkaan laittanut muistikorttia takaisin, joten kuva ei tallentunutkaan minnekään. Autenttinen, oikealla hetkellä otettu kuva on siksi vähän huono.

 

Ikioma kauneushoitola

Äitini järjesti aika kivan yllätyksen. Kontulan kosmetologin pitäjä on hänen ystävänsä, joten hän pystyi järjestämään koko hoitolan täksi perjantaiksi meille: minulle, äitille ja Unnalle. Ei tarvinnut huolehtia, onko Unnalla nälkä, väsy vai mikä, kun äiti oli mukana huolehtimassa. Unna olikin hereillä aika paljon ja varmasti iloinen mummilta saamastaan huomiosta.

Olin kasvo- ja jalkahoidossa. Unnan iho on niin persikkaisen pehmoinen ja hyvä, ettei hän tarvitse vielä muuta hoitoa kuin paijailua.

Hoitojen jälkeen kävin kaupassa. Kotona oli kaikki ihan kunnossa ja Unnakin heräsi päiväunilta. Unna oli tosi iloinen ihan vain minun näkemisestäni. <3

Kun laitoin ostoksia kassiin, Unna tuijotteli olohuoneen kattoa. Se on vaan niin jännä, ainakin 11-viikkoisen kokemuksella.

Cityäiti, lattemamma

Onneksi on niin pieni asunto, ettei siivottavaa ole paljon. Laitoin äkkiä pyykit pyörimään ennenkuin mies tulee töistä, että olisin ikään kuin jotain hommiakin tehnyt. Rakas työn raskaan raataja tulee pian kotiin ja itse olen koko päivän vaan hummannut. Eilenkin tapasin ystävää kaupungilla. Huomenna on tiedossa vielä  lisää hemmottelua. Tulee melkein huono omatunto.

Kävin tänään Anna K:n kanssa Tarhalapset Oy:n ja Punavuoren peikon ystävämyynnissä Lauttasaaressa. Ystävämyynti on vielä lauantaihin. Muutenkin vähän shoppailimme. Kahvilaankin ehdimme kahteen kertaan. Kamera unohtui, joten taidan kuvata ostospäivien saldon.

Ystävämyynnistä hankitty mekko odottelee syksyä, housut sopivat jo nyt

Kampin ostoskeskuksen kolmanteen kerrokseen on tehty  cityäitien ostosrysä. Siellä on muun muassa Name it:in ja Polarn O. Pyretin liikkeet. Kolmannen kerroksen hoitohuoneessa kohtasin suomalaisittain yllättävän ilmiön: ihmisiä juttelemassa innolla vieraille. Ostoskeskukseen vapaa-aikaansa viettämään tulleet cityäidit -ja isät keskustelevat vauvoistaan. Unnan hupparikin sai kehuja, samoin keltaiset Brion rattaat. Minäkin taisin vahingossa aloittaa keskustelun turvakaukaloista.

Törmäsin Kampissa äitiini, joka halusi ostaa Unnalle värikkään setin Polarn O. Pyretistä. Hatun ostin H&M:stä lomaa varten.