Onni ja arki

Silloin tällöin huomaa, että on kauhean onnellinen. Vaikka elämässä olisi murheita eikä mitään erityistä juhlan aihetta, onni voi silti yllättää.

Tälläisen havainnon olen tehnyt jo kahdesti meidän lähiön lammella. Tein sen silloin, kun olimme vasta muuttaneet nykyiseen asuntoomme ja olin yksin kipeänä kotona. Menin lähikauppaan, ostin jäätelön ja söin sen penkillä katsellen sorsien uintia. 

Kävely kiinnostaisi jo

Antti kuvaa Blipfotoon joka päivä, joten lähdimme Unnan kanssa mukaan, taas. Penkki, jolla minä istuin ja Unna tassutteli, oli bommattu. Antti näytti hauskasti petoeläimelta vaaniessaan linssin läpi kauneutta. Minulla ei ollut mitään kiirettä minnekään. Ja sieltä se onnen tunne taas tupsahti eteeni. 

Mummin ostamassa kirsikkahatussa

Kiinteä ruoka

Vauvat on söpöjä siksi, että vanhempien kärsivällisyys riittäisi.

Unna aloittelee kiinteän ruoan syömistä. Kun lusikallinen riisipuuroa on saatu onnistuneesti suuhun, Unna hymyilee suloisesti, näyttää kieltä ja puuro putoaa leukalappuun. Jotenkin yhden ruokailun jälkeen riisiä löytyy muun muassa matosta, verhoista ja äidin nenänpäästä. Kuinkahan suuri osa päätyy oikeasti sinne vatsaan saakka?!

Kaikki ruoka meni lauantaina, kiitos kärsivällisen isän. On hauska syöttää Unnaa, kun Antti on kanssani nauramassa höpönassulle ja sotkulle. Antti myös kuvaa mukavat muistot.

Tänään istutin Unnaa syöttötuolissa ja söin omaa ruokaani samalla. Unna on pakko laittaa siihen syöttötuoliin, että syöminen jotenkin onnistuisi. Unna on todella jäntevä ja yrittää kyllä istua, muttei oikeasti osaa vielä kunnolla, joten laitoin pehmusteen tukemaan. Unnasta oli selvästi mukava tehdä samaa juttua kanssani, samalla tasolla.

Metrolla mummolaan

Unna näyttää pikkuisessa myssyssään ihanan vauvamaiselta vauvalta. Koko maailma on ihmeellinen paikka ja hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.

Antin säätämä kuva, joka löytyy myös Blipfotosta

Laitoin otsikoksi "Metrolla mummolaan", vaikka näissä kuvissa ollaan jo paluumatkalla. "Metrolla mummolaan on lainaus muskaribiisistä:

Limpsin lampsin jalkapatikalla - patikalla joo

Köröttelen köröttelen kympin ratikalla - ratikalla joo

Painan nappia

Soitan kelloa

Tällä pysäkillä pois!

Liukuportaita metroon

Metrolla mummolaan

Kappale on mukavasti nykyaikainen, vaikkei kovin moni vauvalleen varmaan köröttelemisestä puhukaan. Sitä paitsi Unna pääsee ihan oikeasti molempille isovanhemmille metrolla, vaikkei ratikkaa tarvitakaan. Laululeikkinä "Limpsin lampsin" on siitä kiva, että siinä on niin paljon erilaista tekemistä. Unnan suosikkikohta on se, kun lopussa pääsee seisomaan. Hän myös osaa leikin jo ulkoa niin, että osaa aina odottaa seuraavaa vaihetta.

Juhannus

Koko juhannuksen ajan ollaan koko perhe koko päivät yhdessä.


Tänään kävimme siskon luona Sipoossa grillaamassa.

Tätin naama on tuttu

Kävelimme kotiin, kun sääkään ei sitten kuitenkaan ollut yhtään hullumpi. Unna ei tosin viihtynyt vaunuissa nytkään kovin suosiolla eikä missään tapauksessa mitenkään koko matkaa. Kyyneleet kuivuivat kantorepussa.

Matkan varrella oli paljon kauniita kukkia. Päivänkakkaroissa on mielestäni eniten juhannustaikaa. Niistä voi laskea, rakastaako vai ei, mutta minun ei tarvitse, kun tiedän muutenkin.


Juhannuksen taikaa kaikille lukijoille!

Huipulla tuulee

Kävimme eilen kaupassa ja ajattelimme käydä samalla pikkukävelyllä. Unna aloittelee kiinteitä, joten ostimme heti 12-packin - äidinmaidonvastiketta.

Ostokset kyydissä

Antti sai päähänsä, että kävelemme Vuosaaren huipulle. "Se on sitten sinun vaunujen työntövuoro koko reissun", sanoin minä, mutta se ei Anttia hetkauttanut. Sinne siis.

Vaunujen kanssa huipulla

Korkeimmalla kohdalla

 Kun pääsee huipulle asti, tuntuu ihan oikeasti, että on korkealla. Sieltä näkee koko Vuosaaren sataman ja aina Aurinkolahteen asti.

Takaisin alas

Paluumatkalla tuuli ylyi entisestään. Vaikuttaa siltä, että juhannussäästä ei tule ainakaan mikään helteinen.

Näimme jäniksen loikkivan heinikköön myrskyä pitämään. Siellä se kökötti kuin kivi, kun Antti kuvasi sitä. Vaikkei jäniksestä hääviä kuvaa saanut, en halunnut Antin säikäyttävän sitä liikkeelle.
 

Vaikka Vuosaaren huipun virallinen nimi on Vuosaaren huippu, se on kuitenkin puheessa - ja oikeasti - jätemäki. Siellä käydessä voi saada kauniitakin kuvia, mutta näky on kuitenkin paikoitellen aika tyly. Saa nähdä, millaiseksi aika paikan muokkaa.

Yleisnäkymä jätemäestä

Sinisissä pöksyissä

Olisin laittanut tämän postauksen jo eiln, mutta kuvien lisääminen ei onnistunut koko päivänä! 


Paikkasin vanhat potkuhousuni maaliskuussa. Nyt ne ovat sopivat. Valokuvien perusteella käytin niitä ollessani vuoden ikäinen. Ne on tarkoitettu 70-senttiselle. Olinko todella niin pieni vai olikohan minulla toiset ihan samanlaiset? Kuvissa olen juuri oppinut kävelemään. Kulumatkin viittaisivat siihen, että näin todella on ollut.

Eteenpäin!

Unna osaa pyöriä akselinsa ympäri ja kääntyä jo mahaltaan takaisin selälleenkin. Eteenpäin meno ei oikein onnistu, vaikka intoa riittää. Sohvan käsinojasta kun ponnistaa ja istuintyynyjen väliin jäävästä rakosesta vetää, pääsee selkeästi vähän matkaa eteenpäin.

Tässä ovat ne haaremihousut, joissa sain ei-toivotut onnittelut "raskaudestani". Puin ne muskariin. Myöhästyin bussista, joten otin seuraavaa odotellessa kuvan ajastimella.


Vaikka sää oli tuulinen, oli jotenkin ihanaa ja aurinkoista.

Paluumatka muskarista puistotien kautta

Kotona oli paistanut ikkunoista sisään. Pukeuduimme kevyemmin. Haaremihousuistani saa kätevän jumpsuitin. Unnan kanssa pelleilin yhteensopivissa potkupuvuissamme Photo Boothin edessä, että saisin kuvan niistäkin.

Unihiekkaa

Unna ei meinannut illalla oikein nukahtaa, vaikka unihiekkaa oli silmissä. Kun uni vihdoin tuli, se tuli nopeasti. Unihiekka ei niin vaan lähde pois hieromalla.

Minä harrastan bloggaamista, Antti blippaamista. Hänen ottamiaan kuvia on Blipfotossa Adventti-nimimerkillä (Ved-Antti, Adventti). Siellä on muun muassa tämä sama kuva mustavalkoisena tämän päivän kohdalla. Jokunen muukin Unnan kuva löytyy, jos jaksaa selailla. Minä ainakin fanitan oman mieheni ottamia kuvia ihan täysillä!

Isi tuli kotiin!

Unna on juuri nukkunut päiväunet, kun isi tulee töistä kotiin. Eteisestä kuuluu jotakin ja Unna kurkkaa äidin jalan takaa äänen suuntaan.

Kenet Unna näkeekään?

Riemulla ei ole koskaan rajaa, kun Unna näkee taas rakkaan isin.

Sunnuntaipäivällisellä

Hyvin usein käymme mieheni vanhemmilla sunnuntaina syömässä. (Aiemmin kirjoitinkin aiheesta otsikolla Unna ja Pepe.)On mukava tavata heitä ja rentouttavaa mennä valmiiseen pöytään. Unnasta on tosi jännää aina, kun pääsee kodin ulkopuolelle. Hän muistaa kyllä paikan, mutta kaikki on silti astetta kiinnostavampaa. Ja paikkaa jännempiä ovat tietenkin mummu ja vaari ja Pepe-koira.

Unna seuraa pöydästä mummun touhuja

Mummu ja vaari ovat hankkineet Unnalle babysitterin, jotta voisimme pitää häntä siinä muun muassa ruokailun ajan.

Sitteri sinänsä on Unnasta ihan hauska, varsinkin kun kaikki katsovat. mitenkään rennosti Unna ei kyllä suostu tuolissa olemaan.

Sitten kun muut alkavatkin syödä ja Unna jää lattialle.. no, ilme kertoo kaiken!


Pepe on nykyään paljon rauhallisempi eikä ole enää niin kauan täpinöissään. Hän taitaa jo hyvin ymmärtää, että Unna on pieni ihminen.

Unnaa Pepen nuolaisema tervehdys kikatutti. Uskon, että Unnasta ja Pepestä tulee vielä hyvät kaverit.

Eka kertaa keinussa

On suloista, että Unna on vielä niin pieni, että tekee monia ihan tavallisia asioita ihan ensimmäistä kertaa. Tänään hän oli ensimmäisen kerran keinussa.

Kävelyllä ollessamme näimme puistossa vauvakeinun. Sekin on vielä Unnalle iso eikä Unna edes istu vielä itse, joten hän ei ihan oikeasti voi keinua vaan istumista täytyy tukea.

Isi pitää kiinni

Keinumisliike oli selvästi hurjan hauska, vaikkei vauhti ainakaan aikuisen silmään näyttänyt päätä huimaavalta. Unnan kikatus oli meidän mielestämme söpöä. Arvelemme, että Unnasta saattaa tulla isona tyttönä vauhdista nauttiva huimapää.

Kovaa ja korkealla!

Unikin muuttuu

Unna nukkuu koko ajan vähemmän ja vähemmän. Kun Unna oli sen kaksi kuukautta, minulla oli reilusti aikaa tehdä kaikkea Unnan nukkuessa, kuten syödä, bloggailla ja siivota. Väittäisin, että meillä oli tosi siistiä. Silloin yöunetkin menivät yhdellä yöheräämisellä, enkä juuri tarvinnut päiväunia.

Unna päikkäreillä kolme kuukautta ja kolme viikkoa sitten

Nykyään Unnan päiväunet ovat paljon lyhyemmät ja aamuisin minäkin haluan ottaa lisätorkut, koska Unna herättää kolmesti yöllä. Enää Unnaa ei saa silittämällä ja hyssyttämällä palaamaan unten maille kuin hetkeksi. Hän taitaa ihan oikeasti tarvita ravintoa. Odotan, että parin viikon päästä kiinteiden antamisen saa todenteolla aloittaa, josko nälkä pysyisi sitten yöt poissa.

Eiliset nokoset

Nyt menemme yhdessä nokosille. Se on kyllä aika ihanaa nukkua oman mussukan vieressä. Vaikkei uni enää tulisikaan, voin rentoutua ja tuijotella pikkuiseni suloista nassua. Kai saan hemmotella vieressä nukkumisellä (itseäni), koska vauva kuitenkin nukahtaa omaan sänkyyn ja vaunuihinkin ihan hyvin...

Purjehtimassa

Vanhemmillani on osuus kimppaveneestä. Olemme Unnan kanssa olleet joka päivä viikonloppuna mukana purjehtimassa. Säätkin ovat suosineet. Kuvia on vain lauantailta, jolloin Unnan isikin oli mukana.

Ihanaa isin kanssa

Olen kuullut muskarissa muilta äideiltä, kuinka katevä vauvan kanssa on purjehtia, kun kiinnittää vaan turvakaukalon tukevasti köydellä knaapiin kiinni niin, ettei se pääse liikkumaan. Se onkin varmasti kätevää, mutta meidän Unnapa ei yhdessä paikassa sidottuna viihdy.

Vanhempani ostivat Unnalle pienimmat vauvojen turvaliivit, mitä löytyi. Raasu tunsi niissä kyllä olonsa aika tukalaksi ainakin näillä helteillä ja näyttikin vähän pieneltä Michelin-ukolta.

Turvallisuus ennen kaikkea

Sää oli joka päivä tosi leppoisa, joten emme pitäneet liivejä koko ajan päällä. Moottoriajossa se olisi tuntunut turhalta kiusaamiselta, samoin ankkurissa ollessa.

Purjehdus Villingin ympäri

Oli niin helteet, että perjantaina heitin talviturkin. Ja lauantaina ja sunnuntainakin piti pulahtaa.

Ihanan virkistävää

Unnan isi kurkkii kajuuttaan

Nukutin Unnan kajuuttaan ja syötinkin siellä, koska Unnasta veneessä oli niin paljon nähtävää, ettei muuten olisi malttanut.

Maistiaisia pöydästä

Unna on tajunnut syömisen idean nyt, kun olemme antaneet hänelle erilaisia makuja kokeiltavaksi. Hän himoitsee kaikkea sitä, mitä meilläkin on. Meillä oli sushia, mutta lautanenkin kelpasi. Myöskin sushilautasen kulmaan laitettu kurkku kelpasi, kun se oli sieltä mistä meidänkin herkut.

Paluumatkalla Göteborgin genoalla

Unnakin pääsi ruoriin, mutta vasta rannassa.

Kiitoskorttien vaikeus

Aivan ensiksi haluan kiittää ihan kaikkia minua muistaneita ihan kaikista onnitteluista ja lahjoista sitten ylioppilasjuhlieni. Silloin vielä sain lähetettyä äitini vakuuttavalla kannustuksella kortit, joissa hymyilen ruusuineni ja ylioppilaslakkeineni. Sen jälkeen lähettämättä ovat jääneet muun muassa kiitokset valmistumistani, naimisiin menoa, 30-vuotispäiviäni ja perheen lisäyksestä muistaneille.


Hääpäiväämme muistaneita varten oli kyllä otettu ja valittu kuva. Se on tässä nyt noin 2 vuotta myöhässä.

Kiitos hääpäiväämme muistaneille

Haluaisin kiitoskorttien olevan jotenkin persoonallisia. Vankka aikomukseni olikin laittaa blogiin kuva Unnasta, kun hänellä on milloin kunkin sukulaisen ja ystävän antama suloinen asu. Niitä on käytetty ja on ollut ihanaa, että olen voinut pukea Unnaa aina kauniisti. Ruotsista tullut valkoinen Benettonin potkupuku oli ihanan vahanaikainen ja söpö. Olin suunnitellut lavastavani siitä kuvan, joka olisi sijoittunut jonnekin 50-luvulle. Kun vihdoin aloin ottaa kuvaa, puku olikin jo yllättäen pieni. Kun keksin mielestäni kivan tavan kiittää, on juttu usein jo niin vanha, että korttien ym laitto tuntuukin jo vähän nololta.


Ihan ensimmäinen lahja, jonka Unna sai, on serkultani Australiasta. Ne ovat suloiset koalatossut ja kiinnostavat Unnaa juuri tällä hetkellä kovasti, koska varpaat ja jalat ovat hänesti nyt in. Kesäinen body on tädiltäni Oulusta.

Sipoo

Siskollani on asunto Sipoossa, hevostallin vieressä. Vanhempani tykkäävät käydä siellä pihatöissä. Nyt kun olen äitiyslomalla, he ovat houkutelleet minut sinne usein mukaan saunomaan.

Talon edessä on tulppaaneja.

Isäni kaivaa salaojaa Unna repussaan.

Piha on vähän villiintynyt, mutta sinne tänne äitini on jaksanut laittaa suloisia istutuksia.

Rastas on tehnyt pesän halkopinoon.

Siskoni hevonen laiduntaa ihan vieressä.