1-vuotispäivänsankari

Olen pakahtua onnesta, rakkaudesta ja ylpeydestä, kun oma ihana tyttömme on 1-vuotias!

Ensimmäisenä juhliin tulivat kummit. Tässä Unna menee aluksi kummitädin luo turvaan uusia vieraita: ystävääni Anna K:ta perheineen.

Kummipoika leikkii isäni tekemällä autolla

Unna hengähtää

Anna K:n poika, meidän kummipoikamme, on Unnasta ihan älyttömän cool. Unnalla oli selvästi huippuhauskaa, kun hän seurasi pojan tekemisiä ja juoksi tämän perässä niin kovaa kuin pääsi.

 Ihan vielä Unna ei osannut puhaltaa kynttilää. Autoin.

Kakku oli superihana valkosuklaa-vadelma -kakku Kakkugalleriasta. Suosittelen lämpimästi.

Unna sai joulu- ja synttärilahjaksi tosi paljon ihania vaatteita! On lohduttavaa, kun edelliset vaatteet jäävät pieneksi, uusia ihania onkin tullut sopiviksi. Lupaan tehdä niistä postauksen, kunhan ennätän.

Mummin työpaikalla

Kävin leffassa Anna K:n kanssa katsomassa Twilightia. Unnan mummin työpaikka on ihan Tennispalatsin vieressä ja äitini ainoana toimistolla, joten Unna pääsi sinne hoitoon siksi aikaa. Hauskaa oli. Minäkin kävin juomassa siellä kahvit.

Kova meno koko ajan!

Äidin kanssa malttoi piirtää vain hetken.

Kaikkea jännää piti käydä tsekkaamassa.

Hymy

Unna on varmaan meidän perheen reippain. Hän osaa jo kiivetä itse ylös liukumäkeenkin. Hän osaa myös kiivetä sängyltä alas ja eilen ekaa kertaa ylös sängyllekin!

Joululahjahattu päässä

Tapaninpäivänä ei kauhean talvista ollut. Kahden ylilumisen talven jälkeen osaan kaivata lumen valkeutta.

Itse olen niin väsynyt, etten jaksa oikein bloggaillakaan.

Viime vuonna tähän aikaan olin yhtä väsynyt, mutta täynnä onnellista jännitystä. Unna syntyisi kohta!

Tämä olikin viimeinen kuva minusta ja Antista ennen kuin hän syntyi.

Aiomme pitää Unnalle pienen pienet synttäritkin..

Pieniä jouluvalmisteluja

Olen tehnyt ihan pieniä jouluvalmisteluja. Rakastan joulua, mutta minusta joulun tunnelman saa ihan pienelläkin määrällä koristeita.

Olohuoneen ikkunoissa on joulupalloja.

Keittiön pöydällä on amaryllis.

Leivoin lahjaksi erikoispipareita, kaikille oman muotoisia. Tämä pipari olisi mennyt Akun äidille, mutta "jouduin" syömään sen itse. Missään ei varoitettu, että punainen koristegeeli ei kovetu. Toinen pipari tarttui Akun hattuun ja se meni ihan pilalle. Piparini siis menivät pipareiksi. Muun muassa siskolleni ideoima piparitalli jäi nyt tekemättä.

Tietenkin olen käynyt pikkuneidin kanssa jouluostoksilla. Hän on niin suloinen punaisissa asusteissaan. Hän myös itse toi minulle punaiset, vaikeammin puettavat kengät, vaikka olin ottamassa pinkkejä. Osaakohan hän jo todella haluta asusteen sävy sävyyn?! Hih.

Minulle tärkein koriste on keittiön ikkunassa roikkuva joulutähti.  Kun palaan kotiin, se toivottaa jo kaukaa minut tervetulleeksi kotiin. Se tuo myös valoa tähän pimeyteen. (Nyt tosin on vähän lunta maassa.. I'm dreaming of a white Christmas..)


Ihanaa joulun odotusta! Kohtahan se jo on!

Juhlasalaisuuksia

En ole kirjoitellut juuri blogiin, koska on ollut niin paljon salaisuuksia... Osa liittyy tietenkin joulujärjestelyihin, muttä yksi mieltäni kihelmöinyt salaisuus paljastettiin viime lauantaina.

Rakas ystäväni täyttää 30 vuotta, mutta ei oikein ollut innokas juhlimaan asiaa. Minä kuitenkin olin, joten Himoshoppaaja -kirjoista inspiroituneena aloin kehitellä ajatusta yllätysjuhlista. Ehdotin ideaa hänen miehelleen, joka oitis lähti toteuttamaan sitä. Meitä molempia jännitti a) onnistuuko yllätys ja b) miten se otetaan vastaan. Ystäväni on äärimmäisen skarppi ja arvaa yleensä kaikki lahjatkin, joten jouduimme olemaan kieli keskellä suuta. Yllätys olikin sitten niin iso, ettei sanaa aluksi meinannut tulla.

Yllättynyt sankari saapuu ravintolaan

Kysyimme, oliko ystäväni epäillyt mitään. Lähtiessä lausuttu "Olisi syytä laittaa vähän meikkiä" -kommentti oli herättänyt pieniä epäilyksiä, mutta mitään isoja juhlia hän ei silti ollut osannut odottaa.

Ystäväni mies järjesti juhlat, minä kirjoitin 7 päivää -lehti henkistä 30 vuotta -lehteä ystäväni elämän varrelta. Lehden tekoon osallistui paljon ihmisiä. Blogin kirjoittamisen sijaan luovuuteni suuntautui siis sinne.

Salaisuudet julki!

Juhlat olivat todella hauskat! Unnaa ei valitettavasti oikein viitsinyt ottaa mukaan, mutta vanhempani hoitivat häntä meillä kotona. Olisin viihtynyt vaikka jatkoille asti, mutta hurautimme taksilla Unnan nukkumaanmenoajaksi kotiin.

Unna oli tainnutkin kaivata jo minua ja isäänsä. Heti kun hän näki meidät, naama levisi valtavaan hymyyn. Ja sitten oli pakko saada olla sylissä. Annoin Unnan nukahtaa viereen. Ei se niin kamalaa ollutkaan palata juhlista ajoissa..!

Halipupu

Hammas

Olen ennustellut Unnan ekan hampaan tuloa jo vaikka kuinka kauan, mutta sitä ei vain kuulunut. Kun kävimme korvan takia lääkärissä, kyselin samalla takarajaa hampaitten tulolle. "Ei kai sellaista ole. Enkä tiedä, kellä ne eivät olisi aikanaan tulleet", lääkäri vastasi lohduttelevasti.

Tänään se sitten vihdoin tuli Unnallekin - ensimmäinen hammas! Siskonikin oli sopivasti kylässä todistamassa tapahtumaa. Olin näkevinäni Unnalla jotain valkeaa suussa ja luulin sen olevan jotain kiellettyä. Aloin kaivaa sitä suusta pois. Ei sitä pois saanut, koska se oli se hammas! Unna ilahtui, kun torujen sijaan saikin äidin riemuitsemaan.

Ihana hammasharja

Eka hammas on nyt sitten ylhäällä edessä vasemmalla. Unna pääsi pesemään sitä jo tänään. Hammasharja oli Unnasta niin ihana, ettei Unna olisi siitä hevin luopunut.

Pikkupotilas

Unnalla on korvatulehdus. Jotenkin sen tiesi, vaikka Unna ei ole ollut kauhean itkuinen eikä mitään sellaista. Ihan kauheasti vaiva ei menoakaan haitannut, mutta jätin silti eilen menemättä vauvakahvilaan. Olin tosin jo valinnut Unnalle asun vähän pikkujouluhenkeen, joten otin asusta sitten kuvia tänne.

Heti kun on puettu, Unna käy laittamassa koneen päälle.

Eteisestä Unna löytää pienet kehykset. Niissä oli akvarellinäyttelyn teosten nimet.

Unna on tohkeissaan löydöstään.

Siis vähäx cool!

Meillä on vihdoin uudet vaatehuoneen ovet. Unnakin osaa avata ne ja laittaa vaatehuoneeseen tavaroita.

Minusta on parempi, jos Unna laittaa tavaroita taaperokärryihin, niin kaikki ei katoa.

Sukkahousut on saatu Rositalta, mekko on se KapAhlin alennusmekko ja neule on kirppislöytö: Ralph Laurenia 7 eurolla, ihan uuden veroisena!

Schnii shnaa schnappi...

Sunnuntaina vaari näytti päiväunilta heränneelle Unnalle huippuihanan musiikkivideon.

En muista kuulleeni pienestä Schnappi-krokotiilistä ennen kuin vaari kuuntelutti biisin Unnalla, vaikka se on kuulemma ihan vanha juttu. Ja vaikken saksaa kovin hyvin osaa, voitte vaan arvata kellä soi päässä Schnappi das kleine Krokodil..


PS. Kun etsin osoitteen musiikkivideon linkkiä varten, tuli Unna heti kuuntelemaan innoissaan.

Sleeping Beauty

Onneksi talveen mahtuu myös aurinkoisia päiviä. Kun Antti kävi pyöräilemässä, kävimme me Unnan kanssa leikkipuistossa ja kävelyllä. Auringon valossa reitti leikkipuistolle näytti kauniilta, vaikkei puissa ollut lehtiä eikä lumi verhonnut maisemaa kimaltelevalla hohteellaan.

Puistotieltä

Leikkimisen jälkeen Unna olisi väsymyksestä huolimatta vielä halunnut katsella vaunuista maisemia ja vastaantulijoita, etenkin koiria. Kuten yleensä, Unna oli viimeiseen asti pystyssä, kunnes nukahti.

Nukahtaneena naama rattaiden kaidetta vasten

Kun pieni prinsessani on nukahtanut, laitan rattaiden selkänojan alas ja Unna jatkaa unia paremmassa asennossa. Vaikka kasvot ovat vähän hiekassa ja nenä punainen ulkokengissä kävelemisen harjoittelusta, on Unna minusta maailmankaikkeuden kaunein.

Ensimmäinen luukku

Avasin Unnalle tänään ihka ensimmäisen joulukalenterin luukun. Mummi oli ostanut sen paikalliselta järjestöltä. Kuvassa on Puotilan kartanomaisemaa.

Uutta tutkittavaa

En ollut ihan varma, kiinnostaako kalenteri Unnaa, mutta pikkuinen luukku oli kyllä selvästi tosi jännä.