Me naiset ihanissa kengissämme

Olimme eilen shoppailemassa ystäväni kanssa, joka on myös Unnan kummitäti. Ostin Unnalle kengät kokoa 2.

Unnan Converse Firtst Starit

Viimeksi käytin korkokenkiä varmaan raskausajan alussa. Silloin ostin farkkukorkkarit, joita en ole vielä käyttänyt kuin kaksi kertaa. Se toinen kerta oli tänään, kun menin lähikauppaan. Tunsin itseni taas siksi naiseksi, joka olin ennen kuin Unna syntyi. Tunsin, vaikka Unna istui sylissäni.

Kengät oli hyvä ostos, koska Unna haluaa jo olla iso vauva. Hän on mielellään seisaallaan. Hymy on yleensä korvissa kun pidän häntä pystyssä, mutten pystynyt sitä vangitsemaan, koska kameraa täytyy ihmetellä.

Pieni auringonpalvoja

Ihana aurinko paistoi koko loman. Antti otti paljon kuvia uudella kamerallamme, Pentax K-5:lla. Itsekin pitäisi opetella sitä käyttämään. Antti on vaan niin innokas ja taitava harjoittelija, että olen antanut hänen hoitaa kuvaamisen.

Kävelimme lomalla paljon, muun muassa Vuosaaresta Herttoniemeen. Unnakin näytti nauttivan säästä. Toivomme auringon paisteen jatkuvan.

Aurinkoista pääsiäistä!

Ihanaa kun on peräkkäin kaksi lyhyttä työviikkoa, kun on pääsiäinen ja vappu, niin saamme olla koko perhe yhdessä. Vierailemme loman aikana isovanhempien luona ja koitamme nähdä vähän kavereitakin. Voi olla, että nyt lomalla jää vähän taas blogin kirjoitteleminen vähiin, kun on niin ihana ulkoilla kauniissa säässä.

Mieheni on hyvä valokuvaamaan. Tähänkin kuvaan hän sai tallennettua minun ja Unnan samanlaiset ilmeet. Ihan vauvana Unna oli oikea Antin Mini-Me, mutta nykyään hänessä alkaa jo olla minunkin näköäni.

Kuvan keltainen valo markkeeratkoon pääsiäistunnelmia.

Ihanaa pääsiäistä kaikille!

Tuutulauluista

Lomalla tuli totutettua Unna nukahtamaan päiväunille aina kävellessä. Vanha tylsä parvekkeella oleilu ei meinaa vieläkään täysin kelvata, mutta siellä se tyttö nyt on ja tuhisee. Kun kirjoitin unijärjestelyistä, sanoin, että tuutulaulut vain piristävät Unnaa. Olen kuitenkin lauleskellut Unnalle erityisesti "Makeasti oravainen" -kappaletta yhteisinä rauhallisina hetkinä. Nyt raivoisa itku katkesi välittömästi ja uni tuli jo kahden säkeistön jälkeen. Tuutulaulut siis toimivat sittenkin.

Nukkui Unna lomalla päiväunia kuitenkin muuallakin kuin turvakaukalossa. Ihanin paikka oli mielestäni terassilla nojatuoleista kehittämäni sänky. Käsinojalla on myös äitini oiva unilääke: Gideon Ståhlbergin kirjoittama opas Shakki alusta pitäen.

Seurallinen pikkuneiti

Meidän Unna ei nykyään kauaa itsekseen viihdy. Aamupala pitää syödä vieressä istuen ja pyykkien järjestelystä teen aina Unnalle kiinnostavan show'n. Unnan kanssa pääsee helpoimmalla vaivalla, kun menee erilaisiin paikkoihin eikä pysy vain kotona. Silloin Unnalla on tarpeeksi jännää ihan vaan maailmaa ihmetellessä. Tosin ihmiset taitavat kiinnostaa Unnaa kaikkein eniten. Neuvolassa kun tehtiin tarkastus, jossa pitäisi seurata esinettä,ei esine kiinnostanut lainkaan. Unna seurasi vain neuvolatätiä.


Sunnuntaina Unnasta oli ihana nähdä mummu.Ja vaari, vaikkei vaari olekaan kuvassa. Pepe-koira kiinnostaa Unnaa, muttei ihan noin iloisia hymyjä saa aikaan.

Tiistaina kävin Unnan kanssa Sipoossa tapaamassa siskoani ja omia vanhempiani. Oli ihanan aurinkoista ja keväistä. Näimme kotimatkalla auton ikkunasta, kun isi pyöräili kotiin päin.

Päiväunet maistuvat parhaiten ulkona

Krookukset ovat nousseet

Tänään olimme muskarissa. Muut vauvat kiinnostivat Unnaa niin, että sain juoda teeni ihan rauhassa.

Kuvan ulkopuolella on se kaikki jännä: muut vauvat

Valkoiset aurinkolasit

Viimeisin Vauva-lehti muistutti vauvojen aurinkolasien tärkeydestä nyt kevätaikaan. Tuntui itsestään selvältä ostaa lasit etelän aurinkoon, mutta yritän muistaa laittaa ne Unnalle nytkin, jos tilanne vaatii.


Minä ja Uuno Turhapuro olemme aina tienneet,että aurinkolasien tulee olla valkoiset. Ja niitä voi pitää myös sisällä.

Aurinkolasimuotia vuodelta 1981

Meidän Unnalle ostin valkoiset Oziolin aurinkolasit Vaunuaitasta. Hinta oli alle 20 euroa. Ne laitetaan päähän säädettävällä hihnalla ja ajattelin niiden siksi pysyvän päässä sangallisia laseja paremmin. Kyllä ne nyt päässä pysyivät, vaikka välillä menivätkin ihan vinoon. Huomasimme myös, että ne pysyvät päremmin suorassa kun ne laittaa hatun päälle eikä alle, mikä oli välillä vähän haasteellista.

Vauvan aurinkolasit ja lierihattu. Tyylikkäämpi ratkaisu on taittaa lieri ylöspäin cowgirl-tyyliin, mutta aina ei malttanut säätää.

Omatkin lasini ovat edelleen valkoiset. Ne ovat Oakleyt.

Antillakin on Oakleyn valkoiset aurinkolasit, Jawbonesit.

Koko perhe siis luottaa valkoisiin aurinkolaseihin. Unna on kuitenkin se, joka kerää niistä kehuja. Aurinkolasit ovat jotenkin niin aikuismaiset, että pienen lapsen päässä näyttävät hellyttäviltä. Saimme kuulla "How cute" -kommentin loman aikana lähes joka kerta, kun Unnalla oli lasit päässään.

Kahvilassa Port d'Alcudiassa

Varjoa ottamassa hotellihuoneen terassilla

Vauvauinti

Meidän pikku vesikirpun ensimmäinen vauvauinti oli tänään klo 8.30. Menimme sinne koko perheen voimin. Vähän ajankohta jännitti, mutta se meni ihan putkeen. Unna jaksoi olla  virkeänä melkein koko puolituntisen. Hänellä oli selvästi hauskaa. Hän virnisti meille pari kertaa innoissaan, yritti vähän uimapotkujakin ja katseli koko ajan tarkkaavaisesti ympärilleen. Vasta pukuhuoneessa vaatteet päällä tuli väsyitku. Unna uuvahti vaunuihin välittömästi, kun laskimme hänet sinne. Edes syödä ei välittänyt, joten saa nähdä milloin hän herää.


Vauvauinnin onnistuminen jännitti vähän siksikin, kun Unna on tottunut aika lämpimään veteen. 31,5-asteinen vesi vanhempieni hotellihuoneen terassilla ei kelvannut. Vasta kun vesi oli yli 32-asteista, Unna tuli veteen niin, ettei naama heti vääntynyt kauhusta. Kuten Lomalla 2 -kirjoituksen kuvasta huomaa, Unna kyllä viihtyy vedessä, kun tuntee tarkenevansa. Uimahallin mittari ainakin näytti, että vesi olisi ollut 33-asteista. Minusta se ainakin tuntui mukavan lämpimältä.

Äidin kanssa porealtaassa, mutta poreitta on parempi

Folkhälsanin järjestämillä vauvauinneilla ei tarvitse olla uimavaippoja ja uimapuvuissa pitäisi olla mielellään lähkeet, mutta sellaisia ei Unnan puvussa ole. Onneksi se ei ollut kynnyskysymys.

Kuvia emme vauvauinnissa ottaneet, mutta tässä kuitenkin kuva Unnasta Nemo-uikkareissaan, alla uimavaipat.

Pyörämatka

Unna nukkuu jo nyt vanhan päivärytmin mukaisia päiväunia. Ehdin siis vähän muistella ihanaa lomaa.

Lähdimme Mallorcalle siksi, että mieheni pääsisi siellä pyöräilemään. Hänen tuttujaan oli siellä mukanakin ja oli mukava tutustua heihin.

Mr Mallorca

Antilla oli oma pyörä mukana, vaikka vitsailimmekin, että se on "Unnan eka fillari". Pyörä tuli meille kun Unna oli viikon ikäinen.

Unna ja upouusi Gir's: vielä vähän kasvuvaraa

Antti katsoi Unnalle ensimmäistä pyörää jo ennen Unnan syntymää. Se saattaa olla tämä:

Lähde: http://www.ehow.com/how_4662235_buy-balance-bike.htm

Antin pyöräillessä tutustuimme Unnan ja vanhempieni kanssa saareen. Autoreissulla ymmärsin, miksi pyöräilemään oli päästävä juuri Mallorcalle. Pollenciassa ainakin haluan käydä uudestaan.

Alkumatkasta näköalapaikalta. Unnakin heräsi, ettei jäisi parhaista paloista paitsi.

Alhaalla näkyy Sant Vicent.

Serpentiiniteillä oli koko ajan pyöräilijöitä. Tiet ovat varmasti mukavampia pyöräilijöille kuin autoilijoille.

Pollenciassa kahvilla. Unnasta oli kiva, kun papan ihokarvoista sai hyvän otteen.

Pollenciassa näimme, kuinka kissa ja koira tappelivat. Kissa totesi jäävänsä kakkoseksi ja hurjan takaa-ajon päätteeksi juoksi puuhun. Koira ei edes tajunnut, mihin kilpakumppani katosi.

 Suostun varmasti lähtemään reissuun toistekin. Ehkä kohotan pyöräkuntoa niin, että voisimme pyöräillä saarella kylästä kylään. Antti vetäisi Unnaa ja matkatavaroita, minä polkisin minkä kintuista lähtisi. Antti ehtisi siinä hyvin valokuvatakin.

Lentomatkat

Reilun kolmen kuukauden ikäisenä Unna on nyt jo lentomatkakonkari. Hänellä on takanaan jo neljä nousua ja neljä laskeutumista. Lentomme Mallorcan Palmaan kulkivat Frankfurtin kautta, jossa meillä oli vaihtolennot.

Lennot lähtivät ihan inhimilliseen aikaan, mennessä kello 13.30 ja palatessa kello 18.30, joten Unnaa ei tarvinnut herättää kesken unien. Sattumalta vaan juuri ensimmäistä lentoa edeltävänä yönä Unna vähän valvotti minua ja Anttia. Olisiko aistinut matkajännitystä..?

Matkarattaat olisi saanut ottaa kentälle, mutta meillä oli vaunun runkoa varten laukku ja turvakaukalokin meni matkatavaroihin. Unna ei oikein viihdy kantorepussa, koska ei näe sieltä mitään. Me siis kannoimme Unnaa vuorotellen lentoasemalla, minä, Antti ja vanhempani. Ehkä omaa mukavuutta ajatellen olisi parasta matkustaa, kun lapsi jo istuu matkarattaissa ja kulkea niiden kanssa. Tietenkin on asia erikseen, jos lapsi viihtyy kantoliinassa ja nukkuukin siinä.

Yleinen neuvo "ajoita matkat vauvan uniaikaan" ei oikein toimi lentokoneella matkustettaessa. Lentoaseman ravintolassa Unna huusi ja hyssyttelimme häntä vuorotellen. Tyttö ei oikein olisi osannut rauhoittua nukkumaan, kun on tottunut nukkumaan omaan sänkyyn tai vaunuihin.

Olin kuvitellut nukkuvani univelkani lentokoneessa, kun Unna olisi kivasti mummin tai papan sylissä. Ei se ihan niin mennyt. Jotta pikkuinen olisi rauhoittunut, annoin hänen nukahtaa tissille, kun tuttikaan ei kelvannut.

Paluulento oli paljon menomatkaa helpompi. Unna meinasi itkeä lähinnä myötätunnosta muita itkeviä vauvoja kohtaan. Me onnekkaat saimme ylimääräisen paikan, johon saatoimme laskea Unnan leikkimään ja lepäämään. En silti paluumatkallakaan pystynyt nukkumaan, vaikka kone oli Helsingissä vasta kahden aikaan yöllä, koska piti vahtia, ettei Unna kieri lattialle. Isoimmat väsyt on kuitenkin jo nukuttu pois matkan jäljiltä - sekä minun että Unnan.

Isin hupparin hiha on ihana.

PS. Unna viihtyy vaunuissa hyvin. Ystäväni Ida nukutti hänet tänään sinne kärsivällisesti päikkäreille, vaikka Unna olisi selvästi kaivannut kävelylle menoa tai tissiä. Nyt heti seuraaville päikkäreille Unna nukahtikin sinne vanhaan tuttuun tapaan ilman suuria vastusteluita.

Paluu arkeen

Saavuimme kolmelta yöllä kotiin. Ihan kuin Unna olisi tunnistanut tutun paikan.


Laukut odottavat tyhjentämistä. Suurin osa lomakuvista on koneella, mutta loput pitäisi vielä ladata. Lupaan kuvia ja kertomuksia matkalta pian, mutten ehkä vielä ihan huomennakaan. Kivaa sitten kirjoitella ja muistella, miten kaikki menikään.

Äiti oli yllättänyt iloisesti ja tuonut aamupalaa jääkaappiin. Lähdemme silti nyt Unnan kanssa kauppaan. Saa nähdä, miten vaunut kelpaavat turvakaukaloon tottuneelle tytölle.

Lomalla 2

Edelleen helle, tänään +26 astetta. Unna nukkuu sylissä ja istun hotellin terassilla odottelemassa Anttia pyöräilemästä. Kuvat on ladattu koneelle ja laitan nyt kolme. Tämä ensimmäinen on tämän päiväiseltä kävelyreissulta rantaan.

On ollut tosi hyvä, että vanhemmat ovat olleet mukana tai en olisi yhtään tykännyt Antin pyöräreissuista. Nyt on ollut seuraa ja isän kyydissä ollaan käyty muun muassa Palmassa. Tämä kuva on sieltä.

Hotelli on Viva Tropic. (http://www.hotelsviva.com/en/hotel/viva-tropic/habitaciones.html)Vanhempien terassihuoneistokin on ollut ihan ykkönen näin vauvan kanssa, kun on saanut olla omassa rauhassa. Nyt menen silti yleiselle altaalle, että pääsen laittamaan Unnalle uuden Nemo-uimapuvun, jonka ostin Disney-kaupasta Palmasta.

Lomalla

Mallorcan Port d'Alcudiassa sää on koko ajan yli 20 astetta. Hotellin wlan ei toimi huoneissa, joten en malta oikein tehdä päivityksiä aulassa ainakaan vielä, kun vanhempanikin ovat mukana ja on koko ajan jotain kivaa tekemistä.

Lentomatka oli Unnalle ehkä vähän rankka, kun päivärytmi meni ihan selälleen. Yllättävän hyvin sekin silti meni. Kohteessa on Unnalle myös vähän kuuma ja päiväunirytmi on siirtynyt vähän illemmalle, kun viileässä nukkuu paremmin.

Mutta nyt: Let's go! :-)