Lintsillä

Kun aina vain sataa ja jotain hauskaa pitää keksiä, niin keksimme mennä Linnanmäelle. Pyysimme mukaan yhden toverinkin Unnalle + tietenkin tämän vanhemmat.

Lintsi-reissu oli Unnalle ihan ensimmäinen. Ihan kaikki laitteet eivät olleet ihan niin mukavia. Kuumailmapallokaruselli oli vähän turhan jännä, mutta siitä juuri ja juuri selvisi itkuitta äitin kainalossa.

Vakava paikka

Hepparata sen sijaan oli niin hauska, että joka kerta nauratti ääneen. Ja niitä kertoja tuli monta, koska itku tuli aina siitä, kun hepan selästä piti lähteä pois. "Uudettaan", Unna nyyhkytti. Ja tottakai me mentiin, kun oli Minihupiranneke.

Kaksi cowboyta 

Ihhahaa!

50/60

Isälläni ja isäni pikkusiskolla Outilla oli lauantaina yhteiset syntymäpäiväjuhlat, kun molemmilla tuli tasavuosia täyteen - se oli 50/60.

Luonnonkaunista

Siskoni oli poiminut juhlapaikalle kukkia koristeeksi. Ne sopivat juhlan rentoon ja epämuodolliseen tunnelmaan.

Vieraita vastaanotttamassa

Isälläni on lahjakukkia kädessään, Outi kulkee jokon kärjessä.

Papan sylissä

Isäni sai meiltä lahjaksi paidan, joka on varustettu Unnan kuvalla. Hän puki sen heti päälleen.

Veikka ja Unna vauhdissa

Minusta tuntuu, että lapset noin yleensä tykkäävät juhlista. Miksipä eivät tykkäisi, kun kaikki ovat hyvällä tuulella?

Maljojen nosto

Äitini oli organisoimassa juhlia. Oli ihan vähän ohjelmaakin, josta vastasi muun muassa J-P, Outin "huonompi puolisko". (Niin kai sitä sitten sanotaan, jos nainen on aina se pariskunnan parempi puolisko, eikö niin?!)

Serenadi Outille

Jostain syystä eräs juhlan kuvatuimpia aiheita oli, kun kannoin boolimaljaa mökistä tarjoilupöydälle. Liekö ilmeilläni ollut osuutta asiaa? Vastuu kuitenkin painoi niin ei siinä voinut naureskella.

Isän kanssa hyväksi varmistettu booli

Juhlaväkeä

Loppuillasta laulettiin ja soitettiin. Siskoni oli tuonut laulukirjoja.

Kirsi ja kirja

Outi ja rytmi

Ihana sää

Tuntuu, että koko kesän olisi ollut huono sää. Kuivatan turhaan pyykkiä parvekkeella, jo kolmatta päivää. Olemme etsineet äkkilähtöjä lämpöön, minä ja Antti. Unna kuitenkin rakastaa sadetta.

Seikkailu alkaa kotiovelta

Vain keppi, ja Unna on kuin mikäkin jedi. 

Jokainen ränni on kartoitettava.

Kepistä on apua tutkimuksissakin.

Mihin seuraavaksi?

Meitä ei haittaa, jos Unna vähän kastuu, koska on kuitenkin melko lämmintä ja kotona odottaa heti uudet kuivat vaatteet.

Jokeri

Unna on aina tosi innoissaan kaikista eläimistä. Sipoosta tallilta Unna osaa hepat jo nimeltäkin. Tässä on "Joke" eli Jokeri-poni, jota Unna ei pelkää yhtään.

Aurinkolahden ranta

Antin loma alkoi.


Vuosaari on kyllä tosi mukava paikka lomailemiseen. Kävimme eilen Uutelassa katsomassa lampaita. Vaikkemme niitä mitenkään mainostaneetkaan, Unna ymmärsi keskustelumme perusteella niitä odottaa. Unna hoki "bääbää" säännöllisin väliajoin koko kävelymatkan ajan. Onneksi niitä sitten oli, jopa kaksi ihanaa karitsaakin.

Pikkukaritsat Uutelassa 

Aurinkolahden rannassa on jotain samaa tunnelmaa kuin Barcelonan rannoilla.

Eilen vain kävelimme rannalla emmekä menneet ihan vesirajan lähelle. Sen sijaan tutustuimme rantavahdin koppiin. Tänään ajattelin, että on ihan hyvä idea antaa Unnan kahlata... Se ei ollut ihan loppuun asti mietitty homma. Unna pyllähti, mutta se oli hänen onnensa - koska vahinko oli jo tapahtanut päästin Unnan uimaan.

"Uimaan!" Unna huutaa.

Hiekkalinna oli aluksi "möökö" (tai "mörkö" särähtävällä r:llä lausuttuna), mutta sitten se "ei enää möökö" ollutkaan.


Unna on alkanut sanoa lyhyitä lauseita, kuten "Ei oo enää möökö",  "tää on pupu" ja "äiti, piipä (=piirrä) baabababa". Ihan ensimmäinen lause taisi olla "äiti tuu tänne" ja pisin "ei oo enää makkalaa".