|
11.8. |
Blogin kirjoittamista on vähentänyt moni asia: aloitin työt (tosin vain 2/krt viikossa) ja kamerakin on hajonnut, joten ei ole oikein ollut kuvamateriaalia innostamassa. Jutun aiheet eivät kyllä ole yhtään vähentyneet, päin vastoin.
|
14.8. |
Unnasta on tullut kova tyttö puhumaan ja on hauska kuunnella, kun Unna selostaa leikkejään. Muutaman sanan lauseita tulee paljon ja Unna taivuttaa sanoja hienosti oikeaan muotoonkin. Hän tahtoo autoon tai puittoon ja antaa ruokaa hepalle tai itille. Hän ei osaa käyttää sanaa "joo", mutta vastaa lauseisiin hienosti verbillä. Jos kysyn: "Unna, haluatko maitoa?" Unna vastaa joko "Haluan" tai "En".
Käskymuoto on luonnollisesti helppo omaksua, koska sillä saa haluamansa. Omaa sydäntäni lämmitti, kun Unna ei toissa iltana meinannut saada unta ja pyysi: "Äiti, laula tuutulaulu".
Viime viikonloppuna Unna käytti ensi kerran mennyttä aikamuotoa. Hän oli katsellut aikansa keksipakettia. Äitini avasi sen ja antoi sieltä Unnalle ison ihanan suklaakeksin. Hetken sitä autuaasti mutusteltuaan Unna huokasi: "Mummi aukati". Oli-sanakin on alkanut vilahdella puheessa.
Sekin on hauskaa, kun Unna tutkii sanojen merkityksiä. Kun potkaisin hänelle pallon, huusin "Unna, äiti syöttää pallon!", otti Unna ihmeissään pallon suhunsa ja haukkasi. Myöskin hän väittää kaikkia värejä siniseksi, vaikka tietää, etteivät ne olekaan. Hän tahtoo vain oppia värien nimet.
P.S. Kuvat on kännykkäkamerallani ja laitoin tänne, vaikkeivat sinänsä liity juttuun, mutta onpahan kuvia tältäkin kuulta.