Lumimyräkkä

Piti eilen laittaa kuvia talven ensimmäisestä pulkkailusta, mutta ilmainen kuvatila on täynnä. Täytyy tutkia, mikä blogini kohtalo nyt on.

Unna on perjantaisin käynyt Ilo liikkua -jumpassa. Tulimme sieltä vasta äsken kotiin. Meitä oli neljä sankarivanhempaa, jotka jaksoivat myräkässä vaivautua paikalle. Se vielä menetteli, mutta sitten oli vielä paluu. Unna kyllä nukkui paluumatkan autuaasti jopa ilman pussukkaa (vaunut olivat kaatuneet jumpan aikana myräkässä ja pussukka täyttynyt lumella), mutta minä jäin ilman päivän lepotaukoa, joka piti käyttää sen tutkimiseen, mitä tämä blogin pitäminen nyt sitten maksaisi, pitäisikö vaihtaa sivustoa,lopettaa vai mitä.

Valoa pimeässä

Kysyimme Unnalta tänään haluaako hän mieluummin metsään äidin ja isin kanssa vai uimaan pelkän äidin kanssa. Unna vastasi ihan selvästi kolme kertaa: "Metsään isin kanssa", vaikka Antti ei ihan meinannut uskoa, että Unna olisi osannut tehdä niin monimutkaisen valinnan. Kyllä osasi. Unna vielä toivoi: "Taskulamppu mukaan".

Taskulampun kanssa

Enää emme ehdi arkena ulos yhdessä valoisaan aikaan. Valo tulee taskulampusta ja rakkaudesta!

Sydänkäpy

Huomenna menemme sitten sinne uimaan.

Loikka

Unna tykkää kun tietyt asiat toistuvat samanlaisina. Käymme usein sunnuntaisin  Unnan vaarin luona syömässä. Saamme kyydin kotiin. Unnasta on kiva juosta parkkihallissa, kun siellä on pajon tilaa.

Sitä paitsi uudet talvikengät on "Tosi hyvä kengät! Hyvä juotta!"

Isänpäivänä Talvipuutarhassa

Vierailimme isänpäivänä talvipuutarhassa ensimmäistä kertaa sen kunnostuksen jälkeen. Oli kaunista ja ihanasti lämpimämpää kuin ulkona.

Unnakin viihtyi siellä ja kalat olivat tosi jänniä!

Ensi kerralla menemme sinne hyvien eväiden kanssa, koska siellä on tosi hyvät eväspöydät muttei kahvilaa...

Totuuksia

Hassuttelija

Unnasta on tullut aikamoinen vitsiniekka. Eräs Unnan lempivitsejä on vastata väärin. Esimerkiksi jos kysyn vaikkapa punaisen auton väriä (Unna tuntee värit hyvin ja osaa nimetä ne), hän vastaa aina ensin: "Tininen". Ilme kyllä kertoo, että neiti hupsuttelee. Kun kysyn: "Onko se oikeasti sininen?" Unna vastaa: "Ei." "Mikäs se sitten on?" minä kysyn. "Mutta", Unna ehdottaa. "Onko se oikeasti musta?" minä kysyn. "Ei", Unna vastaa taas. Sitten hän vastaa tahallaan väärin niin kauan, kunnes ei keksi enempää värejä. Sitten hän on muka ihan hämmästynyt ja sanoo: "Unna ei ymmällä". Sitten nauramme yhdessä, kun kerron, että autohan on tietenkin punainen.

Pieni neropattimme osaa laskea jo kahdeksaan. Hän on oppinut sen siitä, kun olemme Antin kanssa laskeneet askelia ja hyppäyttäneet Unnan ilmaan aina kymmenennellä askeleella. Unna pystyy laskemaan rivissä olevia tavaroita, muttei tavaroita, jotka eivät ole järjestyksessä - ihan niin paljon hän ei vielä hahmota. Kerran Unna asetteli viinirypäleitä jonoon ja laski ne. Niitä oli kuusi. Sitten hän keksi, mikä se oli: "Oho, metlo!" hän riemastui.

Olemme ulkoilleet aika paljon pimeällä. Unnasta on hauska katsella lintuja. Hän tuntee muun muassa variksen, naakan, sorsan ja yleisesti pikkulinnut. Hänestä on hauska leikkiä pöllöä  pimeällä, koska hän tietää, että ne ovat yölintuja (oppia Maisa-kirjoista!). Unna on lentävinään ja huhuilee. Eräänä iltana Unna havahtui todellisuuteen kesken nukutuksen ja pomppasi seisomaan. "Unna ei osaa lentää. Haami."

Varjot sen kun pitenevät. Kun Unna ensimmäisen kerran kunnolla havaitsi varjonsa, hän ilahtui: "Unnan aave!" Koitin tylsänä vanhempana opettaa - yritän vieläkin - että kyseessä on varjo, mutta Unna pitää tiukasti kiinni siitä, että kyseessä on aave.

Unnalla alkaa myös olla vissiä näkemystä. Hän pyysi minua jo jonkin aikaa sitten piirtämään mummin kuvan. Minusta siitä kyllä tuli melko näköinen nopeasti piirretyksi luonnokseksi, mutta Unna sanoi: "Ei mummi, muu nainen". Keskiviikkona kävin ystävien kanssa syömässä. Laittauduin iltaa varten ja tein tummansinisen version klassisesta "smoky eye" -meikistä. Unna otti kasvoni käsiensä väliin ja katsoi oikein tarkkaan. "Äiti, ihana silmämeikki", hän kehui. Sen sijaan opiskeluaikoinani Lontoosta ostamani gootti/punk- henkinen neulepaitani sai kritiikkiä: "Hassu paita", Unna sanoi otsa kurtussa.

Unna tahtoo

Unnan tahtoikä tekee selvästi tuloaan.

Järjestin kengähyllyä. "Ei hyllyyn", sanoi Unna minulle napakasti, kun koitin laittaa hänen glitterkenkiään sinne. Hän otti kengät ja alkoi pukea niitä apinalle. (Mitähän entinen omistajansa - kaverini poika - mahtaisi apinan kohtalosta olla mieltä..! ;) ) "Äiti auttaa", Unna pyysi ja toi apinan. Autoin. Apina näytti niin hauskalta, että halusin ottaa kuvan.

Kuvissa ei juurikaan ollut valinnan varaa. "Älä älä!" Unna kielsi kuvaamisen kauhuissaan ja otti apinan äkkiä pois.

Kuvaaminen kiinnostaa Unnaa. Hän jopa selailee Canonin käyttöopasta usein mielellään, vaikkei siinä oikeastaan ole kunnon kuvia. Kun Unnalta kysyy: "Onko hauska kirja?" Unna vastaa hyvin tosissaan: "On hautka kiija" ja jatkaa selailua.

3-vuotias kummipoikamme

Lauantaina kummipoikamme vietti 3-vuotissyntymäpäiviään. Aiheesta on jo kummipojan äidin oma bloggaus, mutten voi silti olla laittamatta omaa juttua.

Näin monta vuotta

Söimme herkkuja juhlaliputuksen alla. Puhalsin ainakin kolme ilmapalloa. Se oli niin raskasta, että ansaitsin herkkuni!

Herkuttelijat

Uskomattoman ihana marsipaanipäällinen!

Lapset viihtyivät yhdessä, samoin me aikuiset.

Juhlapaikan erikoisuutena on pakko mainita kummipojan isoisän tekemä upea Renault. Aina kylässä käydessämme Unnan on päästävä sen kyytiin.

"Täältä tullaan, pois alta!"

Illalla emme enää olleet yhtään hienoja vaan ihan hupsuja ja rötköjä.

Unnalla on nykyään monesti hassu bulldog-ilme, kun hän oikein keskittyy. Ei ehkä niin kaunista, mutta huvittavaa ainakin!