Totuuksia

Hassuttelija

Unnasta on tullut aikamoinen vitsiniekka. Eräs Unnan lempivitsejä on vastata väärin. Esimerkiksi jos kysyn vaikkapa punaisen auton väriä (Unna tuntee värit hyvin ja osaa nimetä ne), hän vastaa aina ensin: "Tininen". Ilme kyllä kertoo, että neiti hupsuttelee. Kun kysyn: "Onko se oikeasti sininen?" Unna vastaa: "Ei." "Mikäs se sitten on?" minä kysyn. "Mutta", Unna ehdottaa. "Onko se oikeasti musta?" minä kysyn. "Ei", Unna vastaa taas. Sitten hän vastaa tahallaan väärin niin kauan, kunnes ei keksi enempää värejä. Sitten hän on muka ihan hämmästynyt ja sanoo: "Unna ei ymmällä". Sitten nauramme yhdessä, kun kerron, että autohan on tietenkin punainen.

Pieni neropattimme osaa laskea jo kahdeksaan. Hän on oppinut sen siitä, kun olemme Antin kanssa laskeneet askelia ja hyppäyttäneet Unnan ilmaan aina kymmenennellä askeleella. Unna pystyy laskemaan rivissä olevia tavaroita, muttei tavaroita, jotka eivät ole järjestyksessä - ihan niin paljon hän ei vielä hahmota. Kerran Unna asetteli viinirypäleitä jonoon ja laski ne. Niitä oli kuusi. Sitten hän keksi, mikä se oli: "Oho, metlo!" hän riemastui.

Olemme ulkoilleet aika paljon pimeällä. Unnasta on hauska katsella lintuja. Hän tuntee muun muassa variksen, naakan, sorsan ja yleisesti pikkulinnut. Hänestä on hauska leikkiä pöllöä  pimeällä, koska hän tietää, että ne ovat yölintuja (oppia Maisa-kirjoista!). Unna on lentävinään ja huhuilee. Eräänä iltana Unna havahtui todellisuuteen kesken nukutuksen ja pomppasi seisomaan. "Unna ei osaa lentää. Haami."

Varjot sen kun pitenevät. Kun Unna ensimmäisen kerran kunnolla havaitsi varjonsa, hän ilahtui: "Unnan aave!" Koitin tylsänä vanhempana opettaa - yritän vieläkin - että kyseessä on varjo, mutta Unna pitää tiukasti kiinni siitä, että kyseessä on aave.

Unnalla alkaa myös olla vissiä näkemystä. Hän pyysi minua jo jonkin aikaa sitten piirtämään mummin kuvan. Minusta siitä kyllä tuli melko näköinen nopeasti piirretyksi luonnokseksi, mutta Unna sanoi: "Ei mummi, muu nainen". Keskiviikkona kävin ystävien kanssa syömässä. Laittauduin iltaa varten ja tein tummansinisen version klassisesta "smoky eye" -meikistä. Unna otti kasvoni käsiensä väliin ja katsoi oikein tarkkaan. "Äiti, ihana silmämeikki", hän kehui. Sen sijaan opiskeluaikoinani Lontoosta ostamani gootti/punk- henkinen neulepaitani sai kritiikkiä: "Hassu paita", Unna sanoi otsa kurtussa.