Elefanttityttö

Unna osaa pukea jo itsekin. Ainakin hattuja. Tällä asulla hän kuitenkin sai enemmän huomiota.

Unna loves Unna

Meillä pussaillaan ja rakastetaan paljon. Myös Unna ymmärtää rakastaa itseään ja osoittaa sen!

Muistetaanhan me aikuisetkin oma ihanuutemme?

Lunta, lunta, lunta

Lumen tulo ei ole loppuakseen. Lumessa on mukavaa se, että voin pulkkailla Unnan kanssa. Siihen tosin riittäisi vähempikin määrä. Hyvissä varusteissa ei edes tule kylmä.

Kuva on Antin viime lauantaina ottama kuva Vuosaaren huipulta.

Vuosi blogattu

Olen tänään blogannut tasan vuoden. Tämä on siis tavallaan juhlapostaus. Unna istuu sylissä ja vaikeuttaa kirjoittamista osallistumalla lyömällä omia näppäilyjään joukkoon.

Iltakävelyllä

Unna ei halunnut tänään istua oikein edes pulkassa. Piti saada kävellä itse. Hän on hyvin touhukas ja haluaa tehdä kaiken itse. Hän on jo hyvin kaukana bannerin köllöttelevästä vaavista. Pitänee suunnitella uusi banneri...

Ystävänpäivän kukkia

Olin vihjaillut miehelleni pari päivää, kuinka ihanaa onkaan, kun tulee se ystävänpäivä. Vihjailu kannatti. Sain ihania orkideoja.

Vähän haikeaa, etten olekaan enää ainoa nainen, jota Antti muistaa ystävänpäivänä kukkasin. Unna sai isältään ihanantuoksuisen ruusun. 

Unna tuoksuttelee ruusua ruokapöydässä. Leussa on vähän pestoa. Sen maku oli Unnalle vähän liian voimakas. Tomaatit olivat parempia.


Antille on vaikea keksiä yllätyksiä, koska sukkia ja kalsareita ei voi antaa loputtomiin eikä Antti koskaan toivo mitään. (Kukkia sen sijaan ei voi koskaan saada liikaa!) Tein siis ruokaa. Tänään on Antin syntymäpäivät, enkä keksinyt tänäänkään mitään sen ihmeellisempää. Toivottavasti maistuu...

Ystävänpäivä

Ollaan vietetty Unnan kanssa ystävänpäivää kotona kahdestaan  "karanteenissa", sillä Unnalla on ollut enterovirus. Mitään ihmeellistä ei ole ollut siis blogattavaa, mutta haluamme silti toivottaa lukijoille ihanaa ystävänpäivää!

Yhtäkkiä kärryt ei liikukkaan, jotain on tiellä.

Kaverit kyydissä

Hupsu tyttöni haluaa pitää kenkiä sisällä.

Mikä tahansa muuntautuu kännykäksi.

Ihan sellaista tavallista siis vaan meillä tänään. Nyt odotamme vielä Anttia kotiin..!

Piilosilla

Kukkuu!

Unna oppii joka päivä jotain uutta. Uusin hauskuus on mennä verhojen taakse piiloon. Minusta se on aivan hurmaavaa!

Esimerkiksi pari viikkoa sitten Unna piiloutui oven taakse. Olin silloin ihan kauhuissani, mihin Unna on kadonnut. Väliovi eteisessä näytti olevan kiinni, mutta siellä se Unna hekotteli pikkuisessa kolosessa. Isääkin piti silloin mennä sinne piiloon.

Kaikki haasteelliset paikat pitää valloittaa.

Uusi leikki

Unna keksi eilen uuden leikin. Hän menee taaperokärryihin ja sitten niitä pitää työntää. Mukaan voi ottaa myös tavaroita. Mielellään hän myös seisoisi kärryissä. Minusta ja Antista se on vähän turhan hurjaa.

Unna on jo myös niin fiksu, että ymmärtää avainten liittyvän ulko-oveen. Hän käy monesti avaimet käsiin saatuaan vähän sohimassa lukkoon päin, vaikkei ihan ylläkään. Valitettavasti hän yltää jo oikein varvistellessaan oven kahvaan ja saa sen auki!

Nämä kuvat ovat Antin ottamia. Hän kuvasi ne sillä aikaa, kun olin laskettelemassa. Aika ihana, vai mitä?

Kaunis ele

Minun kanssani samoissa synnytysvalmennuksissa kävi eräs Kati, joka asui myös Vuosaaressa. Hän sai pienen pojan. Emme ehtineet nähdä juurikaan, kun Kati perheineen muutti maalle. Viime tipassa tapasimme vielä. Katilla oli minulle yllätyksenä hänen itse tekemänsä korvikset, joista nämä ovat toiset.

Kuva ei ole kovin selvä, koska se on kuvattu Photo Boothilla. Korviksissa on huopaa ja puuhelmiä. Ne ovat sellaiset boheemit niin kuin Katikin. Ja sopivat tummansiniseen uuteen paitaani.

Otin kuvia koruista, kun Unna puuhaili innoissaan omiaan. Kun hän kuuli tietokoneen ääniä, ei mikään pitänyt häntä pois.

Nyt kun laitoin korvikset korvaani, muistin Katia lämpimästi! Teki mieli tehdä tämä päivitys.