Olin vihjaillut miehelleni pari päivää, kuinka ihanaa onkaan, kun tulee se ystävänpäivä. Vihjailu kannatti. Sain ihania orkideoja.
Vähän haikeaa, etten olekaan enää ainoa nainen, jota Antti muistaa ystävänpäivänä kukkasin. Unna sai isältään ihanantuoksuisen ruusun.
Unna tuoksuttelee ruusua ruokapöydässä. Leussa on vähän pestoa. Sen maku oli Unnalle vähän liian voimakas. Tomaatit olivat parempia.
Antille on vaikea keksiä yllätyksiä, koska sukkia ja kalsareita ei voi antaa loputtomiin eikä Antti koskaan toivo mitään. (Kukkia sen sijaan ei voi koskaan saada liikaa!) Tein siis ruokaa. Tänään on Antin syntymäpäivät, enkä keksinyt tänäänkään mitään sen ihmeellisempää. Toivottavasti maistuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti