Piti eilen laittaa kuvia talven ensimmäisestä pulkkailusta, mutta ilmainen kuvatila on täynnä. Täytyy tutkia, mikä blogini kohtalo nyt on.
Unna on perjantaisin käynyt Ilo liikkua -jumpassa. Tulimme sieltä vasta äsken kotiin. Meitä oli neljä sankarivanhempaa, jotka jaksoivat myräkässä vaivautua paikalle. Se vielä menetteli, mutta sitten oli vielä paluu. Unna kyllä nukkui paluumatkan autuaasti jopa ilman pussukkaa (vaunut olivat kaatuneet jumpan aikana myräkässä ja pussukka täyttynyt lumella), mutta minä jäin ilman päivän lepotaukoa, joka piti käyttää sen tutkimiseen, mitä tämä blogin pitäminen nyt sitten maksaisi, pitäisikö vaihtaa sivustoa,lopettaa vai mitä.
perjantai 30. marraskuuta 2012
tiistai 20. marraskuuta 2012
Valoa pimeässä
Kysyimme Unnalta tänään haluaako hän mieluummin metsään äidin ja isin kanssa vai uimaan pelkän äidin kanssa. Unna vastasi ihan selvästi kolme kertaa: "Metsään isin kanssa", vaikka Antti ei ihan meinannut uskoa, että Unna olisi osannut tehdä niin monimutkaisen valinnan. Kyllä osasi. Unna vielä toivoi: "Taskulamppu mukaan".
Enää emme ehdi arkena ulos yhdessä valoisaan aikaan. Valo tulee taskulampusta ja rakkaudesta!
Taskulampun kanssa |
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Loikka
Unna tykkää kun tietyt asiat toistuvat samanlaisina. Käymme usein sunnuntaisin Unnan vaarin luona syömässä. Saamme kyydin kotiin. Unnasta on kiva juosta parkkihallissa, kun siellä on pajon tilaa.
Sitä paitsi uudet talvikengät on "Tosi hyvä kengät! Hyvä juotta!"
maanantai 12. marraskuuta 2012
Isänpäivänä Talvipuutarhassa
Vierailimme isänpäivänä talvipuutarhassa ensimmäistä kertaa sen kunnostuksen jälkeen. Oli kaunista ja ihanasti lämpimämpää kuin ulkona.
Unnakin viihtyi siellä ja kalat olivat tosi jänniä!
Ensi kerralla menemme sinne hyvien eväiden kanssa, koska siellä on tosi hyvät eväspöydät muttei kahvilaa...
perjantai 2. marraskuuta 2012
Totuuksia
Hassuttelija |
Pieni neropattimme osaa laskea jo kahdeksaan. Hän on oppinut sen siitä, kun olemme Antin kanssa laskeneet askelia ja hyppäyttäneet Unnan ilmaan aina kymmenennellä askeleella. Unna pystyy laskemaan rivissä olevia tavaroita, muttei tavaroita, jotka eivät ole järjestyksessä - ihan niin paljon hän ei vielä hahmota. Kerran Unna asetteli viinirypäleitä jonoon ja laski ne. Niitä oli kuusi. Sitten hän keksi, mikä se oli: "Oho, metlo!" hän riemastui.
Olemme ulkoilleet aika paljon pimeällä. Unnasta on hauska katsella lintuja. Hän tuntee muun muassa variksen, naakan, sorsan ja yleisesti pikkulinnut. Hänestä on hauska leikkiä pöllöä pimeällä, koska hän tietää, että ne ovat yölintuja (oppia Maisa-kirjoista!). Unna on lentävinään ja huhuilee. Eräänä iltana Unna havahtui todellisuuteen kesken nukutuksen ja pomppasi seisomaan. "Unna ei osaa lentää. Haami."
Varjot sen kun pitenevät. Kun Unna ensimmäisen kerran kunnolla havaitsi varjonsa, hän ilahtui: "Unnan aave!" Koitin tylsänä vanhempana opettaa - yritän vieläkin - että kyseessä on varjo, mutta Unna pitää tiukasti kiinni siitä, että kyseessä on aave.
Unnalla alkaa myös olla vissiä näkemystä. Hän pyysi minua jo jonkin aikaa sitten piirtämään mummin kuvan. Minusta siitä kyllä tuli melko näköinen nopeasti piirretyksi luonnokseksi, mutta Unna sanoi: "Ei mummi, muu nainen". Keskiviikkona kävin ystävien kanssa syömässä. Laittauduin iltaa varten ja tein tummansinisen version klassisesta "smoky eye" -meikistä. Unna otti kasvoni käsiensä väliin ja katsoi oikein tarkkaan. "Äiti, ihana silmämeikki", hän kehui. Sen sijaan opiskeluaikoinani Lontoosta ostamani gootti/punk- henkinen neulepaitani sai kritiikkiä: "Hassu paita", Unna sanoi otsa kurtussa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)