Antilla on alkanut isäkuukausi. Lähdimme katsomaan Diedrichsenin taidemuseoon Juhani Linnovaaran näyttelyä Fantasian voima. Siihen voimaan minäkin uskon.
Sääli, ettei sisältä saanut ottaa kuvia. Oli hauskaa, kun Unna sylistä teoksia katsoessaan innostui niissä olevista otuksista ja alkoi innoissaan hokea niille: "Tä, tä!" Annoin Unnan myös seistä näyttelyn sohvia vasten, että pikku neiti malttaa olla koko näyttelyn ajan iloinen ja aisoissa. Museovierailu pikkuisen kanssa sujuikin hienosti, mutta dokumentti piti jättää katsomatta - se olisi ollut liian pitkä aika olla hiljaa ja paikallaan meidän alle 9-kuukautiselle, enkä halunnut, että häiritsisimme muita vierailijoita.
 |
| Haijastuksina Diedrichsenin museon ikkunassa |
Jos menette itse näyttelyä katsomaan, tämän kuvan perusteella tunnistaa myös yhden oman suosikkini näyttelystä: teoksen Näköalapaikalla. Se on tuo oikeanpuoleinen , sinisävyinen teos, jossa on mielestäni rauhallinen ja positiivinen tunnelma. Ylipäätään koko näyttely hienoine kirkkaine väreineen oli minusta piristävä. Tuli itsellekin tunne, että haluaisin maalata teoksia, joissa olisi todella maalauksellisia osia yhdistettynä tosi tiukan tasaisiin väripintoihin.
Antti otti jälleen taidekuvia minusta ja Unnasta paluumatkalla metrossa.
Unna on oppinut antamaan pusuja. Se on minusta todella suloista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti