Taitava!

Mikään ei enää pidättele meidän Unnaa. Olemme Antin kanssa hihkuneet Unnalle "Taitava!" lähes tauotta nyt kaksi viikkoa.

Unna on ihan hetkessä oppinut todella paljon. Vielä toissaviikolla eteneminen oli niin ja näin, mutta nyt joudun olemaan koko ajan silmä kovana. Jos neiti huomaa jotain kiinnostavaa, hän on sen luona alta aikaysikön.


Unna siis osaa nousta istualleen ja jatkaa siitä sujuvasti matkaa. Mutta ei siinä vielä kaikki! Unna nousi tänään ensi kertaa tukea vasten seisomaan. Se tuki olin minä. Unna kiskoi minua vaatteista ja sai vedettyä itsensä ylös. Riemu oli rajaton.

Seisonta tukea vasten on vielä huteraa. Se kammottaa minua niin, että tekisi mieli olla koko ajan ottamassa vastaan. Anoppi kertoi laittaneensa tyynyjä joka paikkaan poikien ollessa pieniä. Pidin häntä hellyttävänä hössönä. Kuten kuvasta näkyy, teen nyt itse samaa.


Huomaattekos muuten Unnan kampausta? Laitoin ensimmäistä kertaa hänelle ponnarin! Minusta se on hurjan suloinen. Se näkyy parhaiten ehkä tästä aamupalakuvasta, kun Unna pistää S:n poskeen.