Oli ihan muuta juttuaihetta mielessä, muttä kirjoitan ne myöhemmin ja kuvatkin otan myöhemmin. On nimittäin väsy.
Yleensä Unna nukkuu hyvin ja herää ehkä kerran yössä syömään, mutta viime yön Unna nukkui huonosti. Sydän oli särkyä, kun pikkuinen itki enkä tiennyt yhtään, miten osaisin auttaa. Kokeilin kaikkea: annoin tissiä, röyhtäyttelin, retkottelin eri asennoissa, koitin rauhoitella, yritettiin pierujumppaa ja hierontaa... Lopulta, aivan yllättäen, pikkuinen hiljeni ja nukahti hymy huulillaan. Voi onni.
Kun Unna heräili yöllä ja kiemurteli tuskaisen näköisenä, tuli turhautunut olo. Melkein teki mieli työntää vauva pois, mutta sitä ei kyllä tee, kun niin ei saa ainakaan sitä kurjaa oloa pois. Ja kun se kurja olo lähtee, on se vauvan levollinen ilme äärimmäisen palkitseva. En ihan malttanut heti itse nukahtaa, kun piti saada tuijotella Unnan kasvoja.
Ei tullut yöllä mieleenkään ottaa kuvia, koska piti keskittyä Unnan auttamiseen, mutta tässä on silti kuva parkuvasta Unnasta. Se on otettu joskus illalla ehkä toissa viikolla. Eikö tuollainen pieni raasu tee vaan mieli pelastaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti