Unijärjestelyjä

Ei ihme että viime yö meni huonosti. Unna oksenteli eilen aamupäivän.  Illalla kävimme lääkärissä. Lääkäriin mennessä jo tiedettiin, että taitaa tulla hukkareissu, kun iltäpäivällä Unna jo naureskeli ja jutteli. (Tyttö taitaa ilmeisesti muinaista hepreaa, niin jännitävästi hän lausuu r-kirjainta.) Lääkärin virallinen lausuntokin kuului: "Kaunis ja hieno tyttö teillä". Sehän me jo tiedettiinkin. Oksentelun syy sen sijaan jäi vähän arvoitukseksi.


Lääkärikäynniltä sain taas motivaatiota nukuttaa Unnaa niin, ettei hän nukahda tissille. Lääkäri nimittäin sanoi, että se jää helposti tavaksi, joka ei haittaa vauvaa, mutta äitiä vähitellen pahemmin ja pahemmin. Sänkyyn nukuttaminen vaatii pientä kärsivällisyyttä, mutta teen sen mieluummin nyt kuin myöhemmin, jolloin olisin ehkä väsynyt hermoraunio ja tavasta saattaisi olla vaikeampi päästä eroon. En laula tuutulauluja - ne vain piristävät Unnaa - vaan suhisen hänelle rauhoittavasti. Sitten onkin vain helppo suhahtaa hänelle, kun hän yöllä tai liian aikaisin päiväunilla meinaa herätä eikä saa itse rauhoitettua itseään.


Tänään oli myös neuvola. Onneksi viime yö olikin ihan erilainen kuin edellinen, niin lähtö ei tuntunut mahdottomalta. Sain nukutettua Unnan sänkyyn ja vaikka Unna heräsi yöllä eikä heti rauhoittunut, ei tarvinnut silti antaa maitoa. Uskon, että yöt alkavat sujua paremmin ja paremmin eilisestä pienestä takapakista huolimatta. Jos on huono olla, miten sitä voisi nukkuakaan?

Tässä on Unnan sänky. Olemme yrittäneet tehdä siitä hänelle mahdollisimman viihtyisän. Tyynyt, jotka ennen olivat minun ja Antin sängyllä ovat nyt Unnan sängyssä tekemässä sängystä turvallisen pikkuisen pesän.


Halusin välttämättä uudinverhon. Kesti melkein kaksi kuukautta saada se paikoilleen, koska verhoa ei ollut. Olisin halunnut tehdä verhon UFF:ista ostamastani vihreästä kankaasta, mutta kangas osottautui niin raskaaksi, ettei se näyttänyt kivalta, koska makuuhuoneen verhotkin ovat raskasta samettia. Koska homma jäi tekemättä ennen Unnan syntymää, sain sopivan verhon hankittua vasta vähän aikaa sitten.Tämä verho onkin ihan kaupasta ostettu. Verhon takana näkyy Unnan isomummolta peritty lamppu. Laitan sen yöllä päälle, jos tarvitsee nähdä jotain paremmin. Minusta on kiva, ettei lamppu nyt pääse häikäisemään tyttöä ainakaan ihan suoraan.


Meistä Unnan sänky on ihana. Ehkä kuitenkin sellainen sänky, josta saa toisen laidan kokonaan pois, olisi ollut kätevämpi, niin jaksaisi laittaa yöheräämisenkin jälkeen Unnan takaisin omaan sänkyynsä. Briolla sellaiset sängyt kuitenkin olivat niin isokokoisia, ettei sellainen oikein olisi meidän makuuhuoneeseen mahtunut.


Tällä hetkellä Unnan sängyssä majailee vakituisesti koko yön vain pehmolelut. Saa nähdä, milloin Unna ei enää yöllä kaipaa viereeni.

PS. Unnalla oli painoa jo yli kuusi kiloa ja hän on tasan 60 senttiä pitkä!