Puolivuotta on ihana ikä. Olen ihan rakastunut meidän Unski Untamoiseen. Unna vain nauraa ja on kiinnostunut ja söpö. Mitä tahansa hän tekee, hän sulattaa sydämeni, joka onkin kaikesta helteestä ihan sula.
Iso tyttömme on tänään puolivuotta ja kaksi päivää. Vaihdoimme neuvolatädin luvalla vaunut rattaisiin. Niiden kanssa on hyvä retkeillä. Niissä Unna viihtyy, vaikka onkin ihan koomista, kuinka skarppina hän istuu eikä yhtään haluaisi relata. Rattaisiin kuitenkin nukahtaa ihan vahingossa...
 |
| Pikkuisellamme on ihan isän varpaat, mutta pienet ja söpöt. |
Varustelin rattaita heti auringonvarjolla. Se näyttää kuin se kuuluisi Brioihin, vaikkei merkkiä olekaan. Pikkuisemme on UV-säteiltä suojassa, mikäli se minusta on kiinni.
 |
| Unnan kiesit |
Ensimmäinen retki rattailla oli Suomenlinnaan. Menimme sinne Antin työkavereitten kannsa. Oli ihan tosi mukava reissu, vaikka meidän nykyään täytyykin lähteä aina nynnyn aikaisin pois. Tai ei täytyisi, mutta minä olen huolissani Unnan unirytmeistä ja alan stressata kaikenlaisista viivytyksistä..
 |
| Ilo seisoa |
 |
| Retkipaikka |
 |
| Hauska leikkikaveri |
Tänään retkeilimme Borgiströmin puistossa. Antti on kuulemma vauvana lekotellut ihan samojen tammien katveessa kuin Unna. Tai no, Unna ei varsinaisesti lekottele, mutta ainakin jumppailee.
Laitoimme viltin mahdollisimman lähelle matalaa tammen oksaa, jotta Unna voisi tutkia sitä. Se olikin Unnan mielestä tosi jännä.
Niin, onnea on varmaan myös se, että kun Unna syö enemmän kiinteää ruokaa, niin unikin maittaa taas paremmin. Kun seura on niin ihanaa kuin on, aurinko paistaa ja on levännyt, ei elämä oikein voisi olla mukavampaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti