torstai 14. heinäkuuta 2011

Pyöräreissuja

Olemme nyt käyneet kahdella pyöräreissulla Unnan kanssa. Ensimmäinen tehtiin viime tiistaina. Ajattelimme, että teemme lenkin, jolla on helppo pysähtyä ja palata äkkiä, jos Unna ei viihdykään kärryissä. Ajelimme ensin Viikkiin, mutta kaikki meni niin hyvin, että kävimme vielä katsomassa konttitaidetta Suvilahdessa. 


Eka reissu
Antti on niin kova ajamaan, että kärryistä saan sopivasti tasoistusta. Seuraan kuitenkin koko ajan Anttia ja Unnaa. Olen siis joutunut Unnan peesiin, vaikka Unna on vasta vauva.


Huomiolippu oli meillä aluksi oikealla, mutta vaihdoimme sen tänään vasemmalle puolelle kun huomasimme, että kärryissä on kuin onkin lippua varten ihan oikea paikka.

Suvilahdesta on kivat näkymät merelle. Sieltä näki myös vanhan kotipaikkamme Merihaan.
Ekan reissun päätepisteestä
Reissusta jäi tosi hyvä maku. Emme ainakaan tehneet kallista hankintaa turhaan. Toiselle reissullekin oli mukava lähteä, kun ensivaikutelma oli niin mainio.



Unna kärryissänsä
Unna silminnähden viihtyy kärryissä ja menee niihin mielellään. Vauvojen istuintuki vaikuttaa oikeasti tukevalta. Niihin saa myös kiinni Öttiäisen, jonka kanssa voi leikkiä, jos maisemat ei kiinnosta. Unna leikkikin Öttiäisen kanssa, mutta myös omien varpaidensa kanssa. Lisäksi hän katseli kiinnostuneena ulos ja huuteli välillä minulle ja Antille samanlailla kuin me huutelimme toisillemme. Kerran Unna huusi jotain, joka kuulosti niin aikuisen puheelta, että Antti luuli Unnaa minuksi ja kysyi: "Mitä?" Välillä Unna kikattaa. G-voimat varmaan tuntuvat jännittäviltä ja välillä vauhti saattaa kutittaa vatsanpohjaa. Epäilemmekin, että kärryjen kyydissä olo on Unnalle tällä hetkellä enemmän huvipuistomeininkiä kuin Linnanmäki. Kärryihin voi onneksi kuitenkin myös nukahtaa.


Tiistai taukoa teki varmasti hyvää jaloilleni. Tänään uskaltauduimme ajamaan jo viitisenkymmentä kilometriä. Huomioon pitää siis ottaa minun kuntoni ja Unnan tarpeet... Ja hyvin meni taaskin.


Eka tauko Immersbyssä
Sipoossa on tosi kauniit maisemat. Mutta myös nähtävyyksiä. Kävimme katsomassa Ior Bockin kaivauksia, joista hän etsi Lemminkäisen temppeliä. Hih.

ior Bockin kaivauksilta
Gumbostrand
On tosi kivaa ajella kun tiedän, että Unna on hyvässä turvassa. Chariot Cougarit ovat pyöräkärrytestien testivoittajat ja sen kyllä huomaa. Ne eivät pompi eivätkä nyi. Anttikin on kaikin puolin taitava ajaja: sekä kestävä että varovainen. On ollut niin kivaa, etten keksi kuin kehuja.


Mun mies ja vauva menopeleinensä

2 kommenttia:

  1. Hei, Olen uusi bloggaaja täällä, minulla on kaksi blogia.

    Sinulla on kivoja pyöröretkikuvia ja muutkin tarinasi ovat tosi kivasti kerrottu.
    Kuinka vanha Uuna on?
    Oikein aurinkoista ja mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Onpa mukava, että tykkäät jutuistani. Minäkin kävin katsomassa blogejasasi. Unna on puolivuotias.

    VastaaPoista