maanantai 4. heinäkuuta 2011

Sunnuntairuokailu

Unnalle maistuu banaani yhtä hyvin kuin isälleen. Se on vielä parempaa kuin mansikka. Mutta mitä useampaa makua on tarjolla, sitä enemmän ruokaa uppoaa.


Mitä ne nyt mua kaikki katsoo?
Tässähän mä vaan syön.
Lisää kiitos!

Ihan ite.

Nam.
Ruokailun jälkeen tulee jano, ainakin lämpimänä päivänä. Unna opettelee itse juomaankin. Nyt Unnalla on oma nokkamuki molempien isovanhempien luona ja kotona kaksi - kun toinen on pesussa, toinen on käytössä.



Tämä nokkamuki on Antin vanhemmilla, joiden luona olimme taas sunnantaipäivällisellä. Vaikka Unna haluaisi toimia mahdollisimman itsenäisesti, autan ihan pikkaisen, koska Unna ei ihan vielä tajua kallistaa mukia riittävästi.


Halaus mummulle
Saimme vanhemmiltani kyydin Herttoniemenrantaan moottoriveneellä. Isäni keksi kiinnittää Unnan turvakaukalon roikkumaan veneen katosta, jolloin Unna näki hyvin maisemia. Se olikin Unnasta hyvä paikka. Aluksi siitä oli jännä katsella, mutta moottorin hurina tainnutti tehokkaasti uneen, kun oli päiväunien aika.



2 kommenttia:

  1. aivan ihana blogi :) tasta tuli taas niin hyvalle tuulelle! siis ei mulla ollut aavistustakaan, etta puolivuotiaat alkaa jo itse tekemaan juttuja niinku syomaan ja juomaan? miten ma luulin etta ne vasta vuoden iassa alkaa... on se unna vaan taitava :)

    VastaaPoista
  2. Unna on nimenomaan taitava! :-) Jos haluan olla tehokas, en anna Unnan syödä itse, mutta kotona monesti annan Unnalle omankin lusikan. Se tosin menee suuhun välillä oikein, välillä väärin päin. Ja silloin tällöin ruuat lusikasta tippuvat tai lentävät jonnekin ihan muualle kuin suuhun! :D

    VastaaPoista