torstai 3. maaliskuuta 2011

Vierailu perhevalmennuksen odottavien ryhmään

Eilen olin positiivisen ongelman edessä: mitä pukisin Unnalle, kun menemme vierailemaan perhevalmennuksen odottavien ryhmään. Tavallaan halusin laittaa hupparin tai farkkumekon, mutta niistä minulla on jo kuvat täällä. Niinpä valitsin Unnalle lohenvärisen samettimekon. Oltiin sitten Unnan kanssa vähän samikset tänään...
Äitillä vakosamettihousut, tytöllä vakosamettimekko



Minun osuuteni perhevalmennuksessa oli yhdeksältä. Neuvolatätini on niin ihana, että lupauduin, vaikka yleensä emme vielä siihen aikaan ole päässeet minnekään liikenteeseen.

Terveysaseman neuvotteluhuoneessa
Ryhmä oli aika pieni eikä kysymyksiäkään tullut paljon. Silti tuntui, että kannatti käydä. Unna herätti asiaankuuluvaa ihastusta ja kertomani jutut selvästi kiinnostivat. Somalinainen kyseli vesisynnytyksestä ja isät sitä, voivatko he mitenkään auttaa. Kehuin Anttia ja sanoin, että synnytyksessä olisin ainakin ollut ihan hukassa ilman tukea, kun minut jätettiin supistuksineni synnytyshuoneeseen odottelemaan tapahtumien edistymistä. Olisihan siitä tietenkin selvinnyt, mutta näin oli paljon parempi. Samoin Antti oli ihan ehdoton apu, kun päästiin Unnan kanssa kotiin! Apuakin tärkeämpää oli kuitenkin jakaa ensimmäiset hetket vauvan kanssa.

En synnyttänyt vedessä, mutta kerroin, että minulle ainakin oli hyötyä siitä, että olin suihkussa supistelujen aikana.

Imetyksen sujumisestakin haluttiin tietää. Minullahan se on sujunut vaivattomasti, koska Unna osasi homman heti. Alla olevassa kuvassa olen juuri synnyttänyt ja Unna syö ihan ensimmäistä kertaa. Ja kyllä Unna on siinä kuvassa: hän on tuo pieni valkea nyytti.

Ensihetkiä
Senkin kerroin, että aluksi en osannut imettää kuin kyljelläni.

Omasta mielestäni paras vinkki tuli kerrottua vasta, kun olin jo lähdössä: ihan pienelle nyytille kannattaa hankkia mahdollisimman helposti puettavat vaatteet, mieluiten yksiosainen, jossa on sukkaosat. Nyt kaksikuukautiselle pukee jo kaikenlaisia vaatteita mielellään.

Kiitokseksi sain neuvolatädiltä Fazerin suklaalevyn. Kotimatkalla kävin kirjastossa. Tiedossa on siis hemmotteluhetki minulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti