Iltapalaan menee Unnan kanssa kauan. On vaikea saada hänet keskittymään niin kauan, että hän oikeasti syö niin paljon, ettei herää liian aikaisin nälkäänsä.
Auttaa, kun Unnalla on jotain, mitä voi syödä itse sormin.
Kun siihen kyllästyy, voi koittaa syödä itse.
Sujautan ruokaa Unnan suuhun aina tilaisuuden tullen.
Aina ei meinaa hermot kestää.
Parasta on, jos saa samaa kun muutkin.
Kun on syöty, on hyvä mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti