Omanikäistä seuraa

Tänään halusin taas kirjoittaa blogiin, koska blogini suurin lukijakunta - sukulaiset - varmasti arvostavat kuvia Unnan pikkuserkusta Veikasta.

Olen jättänyt bloggaamisen vähän vähemmälle, kun olen katsellut jo vähän työpaikkoja ym, että mitä tekisin sitten, kun en enää olisikaan koko aikaa Unnan kanssa. Ensimmäisen työhakemuksen kirjoitettuani kyllä iski jo paniikki, että "Voi ei, liian pitkä ero Unnasta! En halua!" Vaikka töissä olemisessa olisi kyllä ihanaa se aikuisseura..

Kaunis salaatti

Tänään omanikäistäni seuraa oli Janika. Veikka oli tullessamme vielä päiväunilla, koska oli nukahtanut tavallista myöhemmin. Janika teki meille salaattia pojan nukkuessa. Ihastuin salaatinlehtien kauniiseen asetteluun. Aion laittaa itse salaatinlehdet seuraavalla kerralla samallalailla.

Ei enää hampaaton hymy

Janika sanoi, että Veikka on suloisimmillaan juuri heränneenä. Minäkin olin ihan myyty, kun kaveri hymyili ja jutteli tosi sosiaalisesti.


Veikka on 8 kuukautta ja hänellä on jo neljä hammasta. Lisää tulee koko ajan. Unna odottaa vielä sitä ekaakin.

Katsekontakti

Unnan ja Veikan yhteinen yhdessäolo aika jäi harmillisen vähäiseksi, vaikka seura olisi selvästi kelvannut. Kun Veikka oli vihdoin kunnolla hereillä, oli Unna jo ihan naatti. Onneksi tapaamisia voi aina järjestää lisää.


Pakko vielä kertoa: Veikka osaa ottaa rennosti! Minulla oli joskus kuvitelma pikkuisesta lapsesta, joka malttaisi kivasti kainalossani istuskella ja selailla kuvakirjaa. Luulen, että Veikan kanssa voi tehdä niin jo nyt. Unnan kanssa ehkä sitten vielä joskus...