Tänään kävin vanhassa työpaikassani näyttämässä Unnaa, kuten olin lapsille luvannut äitiyslomalle jäädessäni. Otin kamerankin mukaan, mutta unohdin laittaa muistikortin. Harmi, sillä matka Suomenlinnaan lautalla on kaunis.
Reissu meni tosi kivasti. Unna nukkui koko matkan, oli perillä iloinen ja virkeä ja nukahti heti kun lähdimme.
Viime vuonna pojat keksivät leikin, jossa olen kaamea Päivix-zombie. He olisivat halunneet leikkiä sitä, mutten valitettavasti kunnolla ennättänyt, kun Unna on niin vähän aikaa hereillä. Olimme kyllä paikan päällä puolitoista tuntia, mutta vauvaa piti näyttää lapsille ja opettajille ja käydä vielä välillä imettämässäkin. Tyttöjen kanssa ehdin jutellakin.
Lapset toivoivat, että olisin palannut äitiysloman jälkeen. En tiedä vielä milloin se päättyy ja missä jatkan, mutta toive lämmitti sydäntäni. Minulla on oikeasti ollut lapsia välillä ikävä ja unissakin he ovat olleet. Hyvissä unissa, joissa ei missään ole tarvinnut käyttää hurjia zombie-voimiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti