Red summer wine

Aurinko paistaa, muttei vielä juuri lämmitä. Silti on jo mukavampaa käydä kävelemässä. Unnan pukeminen vaan tuntuu vähän kinkkiseltä, kun en halua, että pikkuiseni joutuisi hikoilemaan tai palelemaan. Vaunuissa on varmasti lämmin, mutta jos ottaa tytön katselemaan maisemia, voi tulla hiukan kylmä. Pipo silmillä tosin ei auta, vaikka pääsisi syliin...

Unnan nukahdettua kävelyn jälkeen yöunille avasimme Alcudiasta ostamamme paikallisen viinin. Meistä on kiva tukea pieniä tuottajia, vaikkei viini ehkä ollutkaan parasta mahdollista. Hyvää kuitenkin ja toi lomamuistoja mieleen.

Port d'Alcudiassa oli matkailukauden avajaiset, kun olimme lähdössä. Satama täyttyi illalla torikojuista, venemyyjistä ja esiintyvistä taiteilijoista. Viini on sieltä ostettu. Kuvia ei kuitenkaan tullut oikein otettua, mutta ehkä tästä saa edes jotain osviittaa.

Viimeisenä lomapäivänä vasta kavelimme venesataman päätyyn. Harmitti, ettemme olleet tulleet kävelleeksi sinne aiemmin, sillä siellä oli todella viihtyisä kahvila. Kuvasin siellä Anttia ja Unnaa.

Ystävällinen nainen lupautui ottamaan kuvan koko perheestä. En tiedä mikä siinä on, mutta aina kun vieras ihminen kuvaa, tulee otettua sellainen hölmön ystävällinen, epäluonnollinen ilme. Olen huomannut sen olevan yleistä muillakin kuin meillä. Tässä kuitenkin meidän pällistelyilmeet.

Viimeiselnä lomapäivänä alan usein haaveilla jo seuraavasta lomasta. Samoin lomalta tuotua viiniä juodessa.