Purjehtimassa

Vanhemmillani on osuus kimppaveneestä. Olemme Unnan kanssa olleet joka päivä viikonloppuna mukana purjehtimassa. Säätkin ovat suosineet. Kuvia on vain lauantailta, jolloin Unnan isikin oli mukana.

Ihanaa isin kanssa

Olen kuullut muskarissa muilta äideiltä, kuinka katevä vauvan kanssa on purjehtia, kun kiinnittää vaan turvakaukalon tukevasti köydellä knaapiin kiinni niin, ettei se pääse liikkumaan. Se onkin varmasti kätevää, mutta meidän Unnapa ei yhdessä paikassa sidottuna viihdy.

Vanhempani ostivat Unnalle pienimmat vauvojen turvaliivit, mitä löytyi. Raasu tunsi niissä kyllä olonsa aika tukalaksi ainakin näillä helteillä ja näyttikin vähän pieneltä Michelin-ukolta.

Turvallisuus ennen kaikkea

Sää oli joka päivä tosi leppoisa, joten emme pitäneet liivejä koko ajan päällä. Moottoriajossa se olisi tuntunut turhalta kiusaamiselta, samoin ankkurissa ollessa.

Purjehdus Villingin ympäri

Oli niin helteet, että perjantaina heitin talviturkin. Ja lauantaina ja sunnuntainakin piti pulahtaa.

Ihanan virkistävää

Unnan isi kurkkii kajuuttaan

Nukutin Unnan kajuuttaan ja syötinkin siellä, koska Unnasta veneessä oli niin paljon nähtävää, ettei muuten olisi malttanut.

Maistiaisia pöydästä

Unna on tajunnut syömisen idean nyt, kun olemme antaneet hänelle erilaisia makuja kokeiltavaksi. Hän himoitsee kaikkea sitä, mitä meilläkin on. Meillä oli sushia, mutta lautanenkin kelpasi. Myöskin sushilautasen kulmaan laitettu kurkku kelpasi, kun se oli sieltä mistä meidänkin herkut.

Paluumatkalla Göteborgin genoalla

Unnakin pääsi ruoriin, mutta vasta rannassa.