Ihana iltapäivä

Tänään olin aamupäivän tätini kanssa ostoksilla. Siitä ei kuitenkaan ole kuvia, koska mieheni on aika hyvin ominut kameran. En kuitenkaan valita. Saan paljon hyviä kuvia itsestäni hänen ottamanaan.

Aito hymy

Unnakin näkee isänsä usein linssin takaa. Kamera on kyllä tosi tarkka: se piirtää jopa Unnan silmään sen, mitä Unna näkee. Kuva on siis rajattu yksityiskohta paljon isommasta kuvasta.

Silmäterämme silmässä

Tänäänkin menimme kävelylle kuvailemaan. Vaunuissa Unna esitteli välittömästi isälleen tämän päivän kovimmat juttunsa.

Pyllistys ja varpaista kiinni

Kielen saa hauskasti ulos

Tällä kertaa emme suunnanneetkaan metsään päin, koska hyttyset ovat valloittaneet sen. Kävelimme rantaan päin. Tuuli miellyttävästi ja oli ihana lomafiilis, vaikka vain koululaisten loma alkaa.

Viime perjantain kävelyltä

Tämän perjantain kävelyltä

Lomafiiliksen varmasti aistii tämänpäiväisestä kuvasta, mutta viime perjantain sateisella kävelylläkin oli vielä mukavaa, kun hyttyset eivät kiusanneet ja kostea ilma oli raikas ja hyvä hengittää. Nyt oli kuienkin jo todella kesäisen lämmin. En olisi kuitenkaan ehkä uskaltautunut uimaan.. Ehkä sitä on jo niin vanha ja epäriehakas!

Taitaa lähteä talviturkit

Uudesta kävelykuvasta voi ehkä bongata uudet lempihousuni, jotka ostin viime viikolla Reilun Kaupan Tähdestä. Ne eivät välttämättä imartele - sain jo onnittelut toisesta raskaudestani innokkaalta ja kohteliaalta tuntemattomalta - mutta pidän niistä silti, koska ne ovat mukavat. Mitään toista raskautta ei siis ole: housut vain korostavat raskaudesta jäänyttä pömppöäni, samoin "luontainen notkoselkäni", kuten siskoni lohdutti. Ajattelin jopa tehdä blogiini postauksen housuista ja juhlamekostani, joka on sekin Reilun Kaupan Tähdestä. Kiinnostaisikohan se ketään? Samoin voisin esitellä kaikki Unnan garderoobin Marimekot, joita alkaa olla aikamoinen määrä, kiitos Unnan mummun.

Kävelymme päätepiste oli rannalla sijaitseva pastaravintola La Pasteria, jossa emme ole syöneet aiemmin. Pastat ovat edullisia ja paikka ok. Mikään superihana ravintola ei ollut, mutta ei mikään floppikaan. Ruoka ei siis nostattanut fiilistä enempää kuin viinin verran, muttei onneksi latistanut tunnelmaakaan.

Ulkona syömässä

Söimme kirjaimellisesti ulkona. olimme vähän toivoneet, että Unna olisi nukkunut koko ruokailun ajan, mutta Unna sitten heräsi kuitenkin. Ketä se kuitenkaan olisi voinut haitata?

Minä Unnan laittamassa kampauksessa ja itse kampaaja