Vauvat on söpöjä siksi, että vanhempien kärsivällisyys riittäisi.
Unna aloittelee kiinteän ruoan syömistä. Kun lusikallinen riisipuuroa on saatu onnistuneesti suuhun, Unna hymyilee suloisesti, näyttää kieltä ja puuro putoaa leukalappuun. Jotenkin yhden ruokailun jälkeen riisiä löytyy muun muassa matosta, verhoista ja äidin nenänpäästä. Kuinkahan suuri osa päätyy oikeasti sinne vatsaan saakka?!
Kaikki ruoka meni lauantaina, kiitos kärsivällisen isän. On hauska syöttää Unnaa, kun Antti on kanssani nauramassa höpönassulle ja sotkulle. Antti myös kuvaa mukavat muistot.
Tänään istutin Unnaa syöttötuolissa ja söin omaa ruokaani samalla. Unna on pakko laittaa siihen syöttötuoliin, että syöminen jotenkin onnistuisi. Unna on todella jäntevä ja yrittää kyllä istua, muttei oikeasti osaa vielä kunnolla, joten laitoin pehmusteen tukemaan. Unnasta oli selvästi mukava tehdä samaa juttua kanssani, samalla tasolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti