Huipulla tuulee

Kävimme eilen kaupassa ja ajattelimme käydä samalla pikkukävelyllä. Unna aloittelee kiinteitä, joten ostimme heti 12-packin - äidinmaidonvastiketta.

Ostokset kyydissä

Antti sai päähänsä, että kävelemme Vuosaaren huipulle. "Se on sitten sinun vaunujen työntövuoro koko reissun", sanoin minä, mutta se ei Anttia hetkauttanut. Sinne siis.

Vaunujen kanssa huipulla

Korkeimmalla kohdalla

 Kun pääsee huipulle asti, tuntuu ihan oikeasti, että on korkealla. Sieltä näkee koko Vuosaaren sataman ja aina Aurinkolahteen asti.

Takaisin alas

Paluumatkalla tuuli ylyi entisestään. Vaikuttaa siltä, että juhannussäästä ei tule ainakaan mikään helteinen.

Näimme jäniksen loikkivan heinikköön myrskyä pitämään. Siellä se kökötti kuin kivi, kun Antti kuvasi sitä. Vaikkei jäniksestä hääviä kuvaa saanut, en halunnut Antin säikäyttävän sitä liikkeelle.
 

Vaikka Vuosaaren huipun virallinen nimi on Vuosaaren huippu, se on kuitenkin puheessa - ja oikeasti - jätemäki. Siellä käydessä voi saada kauniitakin kuvia, mutta näky on kuitenkin paikoitellen aika tyly. Saa nähdä, millaiseksi aika paikan muokkaa.

Yleisnäkymä jätemäestä