Omaan esittelyyni laitoin, että rakastan seikkailuja. Silti elän nyt elämää, jossa päivät toistuvat melko samanlaisina: huolehdin vauvasta ja kodista, blogin pitäminen riittää harrastukseksi. Eroa päiviin ja viikkoihin tuo oikeastaan vain oman pikkumussukan kehitys ja mielialat.
Tänään en taida tehdä oikein mitään. Mikään isompi kotityö ei ole nyt niin akuutti, ettei voisi odottaa seuraavaa päivää tai seuraavaa viikkoa. Hemmottelen itseäni kirjalla ja suklaalevyllä. Syön kerralla puolet, sillä olinhan eilen niin reipas että kävin vapaaehtoisena esittelemässä perhevalmennuksessa "oikeaa vauvaa". Luen Maria Boreliuksen kirjaa Olet synnyttänyt - huolehdi itsestäsi. Kirja olisi voinut kiinnostaa vielä enemmän juuri ennen synnytystä, koska niin suuri osa kirjaa käsittelee aikaa heti synnytyksen jälkeen. Hyppään suoraan kirjan osaan, joka käsittelee ajankohtaisempia aiheita. Eläydyn kappaleeseen Kuin tunnelissa, jossa kerrotaan, kuinka imetyksessä vapautuvat hormonit tekevät hajamieliseksi. Vielä en jaksa edes lukea aiheesta Entisiin mittoihin palautuminen - Miksi voimistelu on ainoa tapa saada mitat entiselleen raskauden jälkeen.
En oikein usko kirjan väitettä, että imettäessä uuden oppiminen vaikeutuisi. Olen oppinut monta ihmeellistä asiaa lapsen kehityksestä, hoidosta ja erityisesti omasta vauvastani. Ne tuovat rittävästi vaihtelua elämääni. Omat rakkaat ovat kaikista paras sisältö elämään. Ainakaan vielä en osaa kaivata töihin paluuta.
Moi Päivi,
VastaaPoistaOn aivan ihana lukea juttujasi. Olet mielestäni oivaltanut juuri sen asian ytimen. Nyt eletään tätä hetkeä ja nautitaan siitä täysillä. Teillä on mielettömän suloinen vauva ja vaikutat niin aidosti onnelliselta! Jatka samaan malliin.
Terkut koko meidän perheeltä. Pitäisi saada aikaiseksi tulla täältä Vehmaalta katsomaan teitä ihan livenä;)
Love,Sari ja co.