Unna ja Pepe

Kylään lähdössä

Meillä on lainassa kaksi kevyttä ulkopukua: vaaleanpunainen ja ruskea. Mieheni halusi, että puemme Unnalle pinkin, ettei Pepe-koira samastuisi Unnaan liikaa.


Viime sunnuntaina, kuten usein viikonloppuisin, kävimme syömässä mieheni vanhempien luona. Heillä eli Unnan mummulla ja vaarilla on koira, Pepe. Pepe on nyt yli vuoden ikäinen, muttei ole vieläkään mikään rauhallinen koira. Pepe ei vaan ole sen luontoinen. Pepe on sosiaalinen ja seurallinen, innostuva koira. Jos Pepe kuulee, että olemme tulossa kylään, hän odottaa siitä hetkestä oven lähellä ja kuuntelee jokaista ääntä rapusta, josko rappuun tulijat olisimme me. Ja kun tulemme, on Pepe ihan täpinöissään.

"Ihana tavata! Ihana juttu sulla kädessä"

Pepe ei ole lainkaan agressiivinen, mutta silti olemme varovaisia sen ja Unnan suhteen. Emme ole varmoja, kuinka varovainen Pepe itse ymmärtäisi olla pikkuisen ihmisvauvan kanssa. Emme tietenkään halua ottaa mitään riskejä, että Pepe innostuksinsa vaikkapa läpsäisisi Unnaa tassulla. Etenemme vähitellen. Kun Pepe on rauhallinen, annamme hänen nuuhkaista Unnaa. On Pepe päässyt vähän lipaisemaan kielellä päälakea ja varpaitakin, mutta silloin hän on ollut hyvässä varmistuksessa hihnan päässä kiinni. Hihnassa hän on koko ajan, mutta enää siitä ei tarvitse pitää koko ajan kiinni. Ja jos Pepe haukkuu kovaa, mummu tai vaari vie sen toiseen huoneeseen. Ei Pepe enää paljon haukukaan.

Pepe hivuttautuu lähemmäs Unnaa ovelasti Antin sylin kautta ;-)

Kotona Unnalla ei ole sitteriä, mutta mummun ja vaarin luona on. Siitä on hyvä katsella ympärilleen ja saa luontevammin kontaktin Pepeenkin, kun ei ole koko ajan sylissä tai makoilemassa. Mummu on kyllä hankkinut Unnalle oman "tyttömäisen" viltinkin. Mummu on sanonut, että koiraperheiden pieni epäsiisteys on hyväksi lapsille, muttei ole varma, kuinka hyväksi se olisi ihan pikkuisille vauvoille. Siksi hän hakeekin kauniin viltin Unnalle, jos Unna haluaa sohvalle köllimään.

Unna uuvahti päiväunille viltille, kun oli ollut niin jännittävää