Moni asia on Unnalle jännittävä. Unna ilahtuu joka kerta iloisesti, kun hän huomaa, että hänen kädessään on jotain. Sen voi viedä kohti suuta. Olohuoneen lattialla "treenipaikalla" Unna makaa selällään ja katsoo vuoroin oikeaa, vuoroin vasenta nyrkkiään. Hitaasti hän sitten vie nyrkkiä kohti suuta. Oikea käsi menee jo sujuvasti suuhun, vasen saattaa vielä töksähtää vaikkapa nenään, mutta osuu kohteeseen seuraavalla korjausliikkeellä. Onkohan Unna siis oikeakätinen?
Mikäs se siinä helisee? |
Unna papan sylissä, kun kävin vanhempieni kanssa ravintolassa syömässä. Treenatut taidot käytännössä. |
Unna osaa jo melkein nauraa. Unnasta oli tiistaina hauskaa, kun isi heilutteli helistintä. Naama levisi virneeseen ja "naurun alku" pääsi suusta. Tänään Unnaa hauskutti myös se, kun lauloin Pulmusten tunnussävelmää. Nämä helistin kuvat ovat kuitenkin tältä päivältä ja otettu heti, kun Antti tuli pyörällä töistä.
Millaisia unia Unna näkee? Ainakin ne ovat hyviä. Viime viikon tiistaina sain kuulla päiväunilla sen Unnan ensimmäisen hekotuksen. Se jännittävä ääni, jota kutsun naurun aluksi säikäytti minut ja riensin katsomaan, etteihän Unna vain tukehdu. Unna makasi sängyssään naama virneessä ja suusta kuului vähitellen hiipuva "hehehee".
Juuri nyt en keksi mitään ihanampaa kuin vauvan nauru. Ennen Unnan hekotuksia voi katsella vaikkapa näitä:
- http://www.youtube.com/watch?v=Xes5MGJ_GZM&feature=fvsr
- http://www.youtube.com/watch?v=u_bDzrfTzRA&NR=1&feature=fvwp
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti